Näin loppuvuonna tulee etsittyä eksyneitä kirjoja omasta hyllystä. Löysin kaapin kätköstä tämän pienen keltaisen kirjan, jonka lukemiseen meni vain hetki. Tarinan kertoo australialaisen perheen vesa, jonka pikkusiskon mielikuvitusystävät eräänä päivänä katoavat. Kirja ei ole pelkkä tavanomainen kasvutarina aikuisuuden kynnyksestä, vaan surullisen kaunis tarina erikoisesta kaupungista ja sen 8053 asukkaasta.
Kirja voisi olla tiiliskiviromani, jossa kaikkiin ja kaikkeen paneuduttaisiin, mutta juuri pienuuden takia voinkin suositella kirjaa. Kirjoja löytyy joka lähtöön ja mielentilaan, mutta tätä pientä kirjaa mielikuvituksen voimasta voi suositella kenelle tahansa, koska siinä ei todellakaan kauaa nokka tuhise. Kirja antaa mielikuvitukselle tilaa, mitä kaikki kirjat eivät suinkaan tee. Se on ehyt tarina, mutta jättää monta asiaa pohdittavaksi, ei kuitenkaan niin häiritsevästi, että kirjasta jäisi paha maku.
Ihmiset lukevat, katselevat ja ihailevat joka päivä asioita joita ei oikeasti ole olemassa. Ihmiset myös haaveilevat asioista, joita ei ehkä koskaan tule tapahtumaan, mutta eivät ne silti ole yhtään sen olemattomampia. Ehkä jokaisella pitäisi olla mielikuvitusystävä, jotta olisi aina joku johon voisi luottaa ja elämä sujuisi hieman helpommin.