Luin Flamingon viimeisen lennon saadakseni maahaasteeseen Mosambikin, mutta pidin siitä sen verran, että kirjastosta löytynyt toinenkin Mia Couton romaani Plumeriaveranta oli syytä lukea.
Plumeriaveranta on vahvasti maagista realismia. Alustava näkökulma on kuolleen miehen, joka on haudattu verannan lähelle plumerian alle väärin, jolloin sielu ei ole päässyt kunnolla lepoon. Nyt on kuitenkin tarjolla tilaisuus saattaa asiat kuntoon: paikalle on tulossa rikostutkija, jonka elinpäivät ovat luetut. Hankkiutumalla hänen ruumiiseensa ja kuolemalla uudestaan voisi saada sieluntilan ojennukseen.
Rikostutkija saapuu meren ja miinakenttien eristämään vanhainkotiin, entiseen linnoitukseen, selvittämään vanhainkodin johtajan murhaa. Tässä dekkarissa ei syyllistä tarvitse varsinaisesti etsiä: kaikki vanhukset ovat jonossa tunnustamassa murhanneensa johtajan.
Selviäähän se, lopulta, miksi johtaja kuoli, siinä sivussa käsitellään Mosambikia ja siirtomaa-aikaa – tavallaan vanhainkoti kuvaa koko Mosambikia. Plumeriaveranta on tunnelmaltaan kiehtova pieni kirja.