Merja Ojanperä on Niina Laitisen ja Lumi Karmitsan ohella ehkä eräs tunnetuimpia villasukkasuunnittelijoitamme. Ojanperän neulekäsiala on kuitenkin hyvin erilainen kuin näiden kahden; hän suunnittelee enimmäkseen juuri yleensä aika herkkiä pitsimalleja, toisin kuin Laitinen, jolla on varsinkin nykyään paljon kirjoneuleita ja pitsi- ja pintaneuleissa sitten taas se ihan oma ehkäpä vähän rohkeampi tyyli kuin Ojanperällä. Karmitsahan taas suunnittelee ainoastaan räväköitä kirjoneuleita.
Ojanperä kertoo kirjansa esipuheessa, että pitsineule onnistuu parhaiten melko vaaleasta yksivärisestä langasta, koska kovin tummat ja kirjavat värit ikään kuin nielevät ja hukkaavat pitsineuleen itseensä. Tämä onkin moneen kertaan kokemani totuus: olen aloittanut useita malleja sattumalta lankakopastani löytyneistä väreistä ja todennut saman kuin Ojanperä, ja kovapäisyyttäni kuvaa se, että tämänkin kirjan malleista tein yhden sukan Vaiettu rakkaus -mallista farkunsinisellä langalla, mutta lopputulos ei näyttänyt ollenkaan niin kauniilta kuin alkuperäisen mallin vaaleanpunainen.
Kirjan 22 mallia on jaoteltu kolmeen osaan sen mukaan, käytetäänkö ohuita, keskipaksuja vai paksuja lankoja, mikä on tietenkin hyvin käyttäjäystävällistä. Lisäksi alussa on annettu suuntaa-antava lankojen vaihtotaulukko, hyvin käytännöllinen sekin. Suurin osa malleista tuntuu näennäisestä monimutkaisuudestaan huolimatta melko helpoilta; ainakin tämä koski tuota Vaiettu rakkaus -mallia, ja kun en ole tunnetusti kovin suuri polvisukkien ystävä, olin tyytyväinen siitä, että suurin osa kirjan sukista oli ihan normaalimittaisia, mikä tietenkin lisää niiden nopeaa valmistumista.
Merja Ojanperä on siis jälleen kerran onnistunut luomaan kirjan, josta on varmasti paljon iloa sukkien neulojille. Jollain tavalla hän on mielestäni myös kehittynyt neulesuunnittelijana, koska alkuaikojen romanttiset ylilyönnit, jotka olivat kyllä kauniita, mutta eivät ehkä kovin käytännöllisiä, ovat tehneet tilaa pelkistetymmälle mutta silti monimuotoiselle ilmaisulle.