Jahas! Ollaan totuuden edessä. Riittääkö huumorintaju, ollaanko veitikkaporukkaa vaiko noita kummallisia tosikkoja tällä kirjan lukupuolella? Tekopuolella ei epäilystäkään huumorinhengestä, kun kirjoittajana on All Female Panel -stand up -klubin vakioesiintyjä ja perustaja Anna Rimpelä.
Hyvä tietää ennen kuin lähtee romaania lukemaan sen kirjoittaja-Annasta murunen: ’Sellainen itsepaketoitu naurunlahja kaikille oudon huumorin ystäville. Ei tosikoille!’ Niin ei joudu harhateille, kun romaanin päähenkilö Aino Ritari, 80+, alkaa tosissaan irrotella jalkoja maasta.
Kuolemaansa rupeaa valmistelemaan Aino: ostaa ruumisarkun kaksioonsa, hankkii vanhan hamsterin, jonka kanssa lopulta makaa ruumisark… Mutta emmepä mene sinne asti, kirjan loppuun, koska sivulla 88 tapahtuu romaanissa käänne: Lähetysyhdistys lähettää Aino-poloiselle tarjouksen kummitoiminnasta, ohessa kuva mustasta miehestä. Aino käsittää että hänelle tulee pian Afrikasta heimopäällikkö, hikimies sulhaseksi.
”Oliko Aino likööripäissään mennyt tilaamaan miehen itselleen, tietämättään, tajuamattaan?”
No jos noin on päässyt käymään, niin mikä ettei: pannaan tuulemaan – rullaattori ei saa olla minkään este! Liukuaineet apteekista, kielitaitoa opistoista, tukka kuntoon Sanelmalta, zumbakurssia ja niin edelleen.
Vaan tuo pahuksen Sauli-poika ja miniä, ne eivät tajua mummon villiintymistä: Hoitokoti Viimeinen Henkäys -brosyyriä tyrkyttävät. Vaan ei se käy.
Kulkee siinä Aino-juonen rinnalla myös kerrostalon asukkaista Seppo ja Muna (Mona), mutteivät pysy oikein Ainon juonessa mukana. Lukijallakin, vaikka koko Aino-tiedosto auki, on pysymistä, toki myös paikka paikoin naurussa pitelemistä.
Miten tuon nyt sanoisi: sata sivua kaksi ja puolisataasivusesta kirjasta pois olisi kummasti jämäköittänyt rakennetta. Sillä huumorinkestämiselläkin on aikarajansa. Nyt sen kestin rimaa hipoen ja pääsin rimpuillen tosikko-veitikka-linjaalilla veitikoiden puolelle. Siis ymmärsin huumoria, vulgääriäkin – sekä mustaa, sananmukaisesti.
Rimpelän romaani on chick litiä 80+. Tosikot älkööt vaivautuko, kun me veitikatkin pätkittäin vaivauduimme.