Stephen Baxter ja Terry Pratchett: Pitkä Utopia

Vuonna 2016 menehtyneen Terry Pratchettin viimeisten teosten kääntäminen jatkuu. Pitkä Utopia on neljäs osa sarjasta, jonka aikaisempia osia on julkaistu suomessa vuosittain.

Pitkä maa -sarjan keskiössä on keksintö, joka mahdollistaa rinnakkaisiin maailmoihin kulkemisen. Aluksi rinnakkaiset maailmat toimivat ihmiskunnan pelastuksena: paikkoina joihin levittäytyä esteettömästi. Tämä ei kuitenkaan kestänyt, sillä ihmiskunta on aina ollut hyvä löytämään vaikeuksia. Aikaisemmin suurin vaikeus oli Seuraavat, ihmisistä kehittynyt seuraava askel evoluutiossa. Nyt uhaksi on löytynyt Pitkään maahan tunkeutunut ulkopuolinen uhka. Hyönteisiä muistuttavat kyborgit tuntuvat ihmisille voittamattomalta uhalta, elleivät he löydä uusia liittolaisia.

Tämä tuntuu minusta tähän mennessä sarjan parhaalta osalta. Sarjan ensimmäinen osa esitteli kirjan maailmaa ja kaksi seuraavaa esitteli sen maailman mahdollisuuksia. Tällä kertaa tarina keskittyy pääpiirteissään muutamaan paikkaan ja hahmot eivät säntäile niin paljon ympäriinsä eri maailmoihin. Tämä on samalla myös aika olennainen genre-muutos, sillä aikaisemmat osat voisi tavallaan tulkita matkustus-seikkailuiksi, mitä tämä osa ei ole.

Kirjan kirjoitustyyli ei ole kovinkaan lähellä Pratchettin tavanomaista. Tämä johtuu varmasti useasta eri syystä. Ilmiselvimmät näistä ovat poikkeava genre; fantasiahupailun sijaan tarjolla on tieteiskirjallisuutta sisältävä ajatusleikki ja toisen kirjailijan läsnäolo. Stephen Baxterilta on aiemmin käännetty Mammutit-sarja. Hänen tuotantonsa edustaa pääasiassa vakavaa scifiä, ja on siten varsin kaukana Pratchettin tyylistä.

Vaikka sarja ei olekaan ehkä aivan parasta Pratchettia, sillä on kuitenkin varsin suuria ansioita. Ennen tämän sarjan lukemista Pratchett oli minulle tunnettu vain ja ainoastaan keveistä komedioista. Tämä kirja osoittaa, että hänellä oli potentiaalia kirjoittaa muutakin. Tavallaan se on esimerkki kustantajien nykyistä kirjailijoiden lokeroimista vastaan.