Pitkä taistelu, sitä se oli. Vaikka sota loppui, taistelu jatkui arjessa. Sota oli jättänyt jälkensä niihin, jotka sen joutuivat kokemaan. Jälki oli niin painava, että se siirtyi vielä seuraavallekin sukupolvelle.
Tässä kirjassa muistelevat omaa lapsuuttaan ne, joiden isät olivat olleet sotatantereella. Millaisia olivat ne isät, jotka joutuivat kokemaan sodan kauhut silmästä silmään. Suurin osa ei toipunut koskaan ennalleen ja siitä kärsivät läheiset.
Millaista on kun isä tarttuu pulloon ja perheen hoito jää äidille? Kuinka kaikkea salattiin ja piiloteltiin ja yritettiin peitellä, antaa kuva siitä, kuinka kaikki on ihan hyvin. Monissa perheissä ei ollut. Näiden perheiden lapset olettivat, että vain heidän isänsä on se, joka juo. Kun he saivat tietää, että sitä tapahtui muuallakin, se oli eräänlainen lohtu, joskin laiha.
Moni näiden perheiden lapsistakin saattoi alkaa juomaan. Kirjassa on kuitenkin upeita selviytymistarinoita siitä, kuinka noustaan jaloilleen, annetaan anteeksi vanhemmilleen ja aletaan taas uudestaan rakentaa elämää. Saadaan vertaistukea muilta samankaltaisia kokemuksia läpikäyneiltä.
Pitkä taistelu on koskettava kirja. Se on kirjoitettu helppotajuisesti ja siinä on kuvia. Siinä on ihmisten tarinoita, pieniä elämäkertoja ja pohdintaa siitä, kuinka on eletty ja miten on selviydytty.
Vaikka ei olisi sotilaan lapsi, tämä kirja on silti hyvä lukea, sillä se antaa todella paljon, jos ei muuta, niin ymmärrystä.