Viime vuonna ilmestynyt Terry Pratchettin ja Stephen Baxterin yhteistuotos Pitkä maa on saanut jatkoa Pitkän sodan muodossa. Kirjasarja jatkuu vielä tämänkin osan jälkeen. Sarjaa alun perin suunniteltiin peräti kuusiosaiseksi, mutta viimeinen tieto on, että sarjasta on tulossa neliosainen.
Pitkä maa -kirjan ydin oli teknologinen keksintö, joka mahdollisti ihmisten siirtymisen lukemattomiin rinnakkaismaailmoihin. Nämä maailmat olivat ihmisille koskemattomia ja täynnä resursseja. Tämä johti massiiviseen muutokseen, ennen näkemättömään muuttoliikkeeseen ja jättimäisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Pitkä sota jatkuu parikymmentä vuotta myöhemmin näistä tapahtumista. Teknologia on jatkanut kehitystään ja pitkää maata on asutettu entistä enemmän. Alkuperäisen maan ja pitkän maan välillä jännitteet kasvavat arvomaailmojen ajautuessa erilleen.
Terry Pratchett on tunnettu Kiekkomaailma -kirjoistaan ja muista komediallisista seikkailuista, kuten esimerkiksi Viemärin valtias ja Bromeliad -trilogia. Näihin verrattuna Pitkä sota on hyvin kaukana entisistä. Kerronnasta löytyy hänelle tuttua seikkailuhenkeä, mutta vastaavasti hyvin vakavasta sci-fistä tunnetun Baxterin kädenjälki on hyvin vahvasti läsnä.
Pitkä Sota on aikaisempaa osaa vakavampi, muttei kuitenkaan mikään ”otsat kurtussa -kirja”. Se on ajatus-scifiä suhteellisen vaikeasti toteutettavasta aiheesta: rinnakkaismaailmoista. Ja lukijan innoksi taklaa aihetta jossain määrin tyylikkäästi. Kirja on omaperäinen ja viihdyttävä, mutta kaukana eheästä kokonaisuudesta.
Sarjan ensimmäinen osa oli ehkä liiaksikin maailman rakentelua ja Pitkä sota yrittää siirtyä rakentelusta eteenpäin. Ideoiden esittelyn jälkeen kirja ei kuitenkaan oikein tiedä mihin suuntaan tarinaa alkaisi kuljettaa. Kirja seuraa ensimmäisen osan tapaan suurta joukkoa henkilöitä, keskittymättä tarpeeksi oikeastaan keneenkään. Kirjan toivoisi tarttuvan johonkin ideaansa ja pidättäytyvän siinä, sen sijaan että se hyppii paikasta toiseen.
Jatko-osana kirja on riippuvainen edellisestä osasta. Sen kimppuun ei kannata käydä ennen ensimmäisen osan lukemista. Kirjan idea läpikäydään kyllä kattavasti, mutta koska kirjan luonne nojaa niin lennokkaaseen aiheeseen (rinnakkaistodellisuuksiin ja näiden toimintaan,) tuntuu ensimmäisen osan lukeminen hyvin tärkeältä.