Tätä kirjaa osasin odottaa ja kyllä odotinkin, ja kun sen sain käsiini, niin se oli menoa se. Aloitin lukemaan ja luin sitä illalla sängyssä. Nukahdin ja en suinkaan kirjan takia ja mitä tapahtui. Näin unta, että luen tätä kirjaa ja näen sen kaikissa kanavissa kaiken aikaa. Heräsin, laitoin valot ja aloin lukea. Jälleen nukahdin ja aamulla sitten loput. Olin jotenkin ihan koukussa ja tajusin, että nyt on riippuvuus pahimmillaan tai parhaimmillaan.
Kirja alkaa siitä kun Sakari laittaa postia Riinalle. He ovat vanhoja tuttuja, mutta eivät ole nähneet aikoihin ja Sakarilla on tarve purkaa elämäänsä jollekin ja tuli valinneeksi Riinan. Aluksi se on vähän hapuilua, mitä uskaltaa toiselle kirjoittaa, mutta kun se lähtee liikkeelle, niin kaikki rajat murtuvat. He käsittelvät lähes kaiken ja se tulee lukijaa lähelle.
Kirjeet eivät ole pitkiä, joten jo se on koukuttavaa, että mitä se nyt vastaa ja kuinka se toinen ottaa sen ja sen tarinan vastaan. Ei vaan siis voi lopettaa, koska vielä yksi ja sitten toinen, kunnes on myöhäistä, on saatava selville, mihin tässä päädytään.
Sakarilla on ollut raskasta, on ero ja sen entisen vaimon kuolema, uusi rakkaus ja lapset. Hän vuodattaa sen Riinalle. Riina taas alkaa muistella omaa eroaan, millaista se oli ja miksi niin kävi? Hän on kuitenkin onnellinen ja tasapainoinen, kun taas Sakarilla on vielä kaikki jotenkin kesken.
Teksti on napakkaa ja niin riemastuttavaa lukea. Jukka Behm osaa maalata herkullisia kielikuvia, joissa piilee hienoinen ironia mausteena ja Katariina Hakaniemi taas koittaa väliin laittaa pientä kevennystä, mikä tuntuu hyvältä. Molempien ajatukset ovat niin terveitä ja jollain lailla rakentavia.
Kun olin tämän kirjan lukenut, oli sellainen fiilis, kuin olisi tuulettanut ullakon. Moni asia nousi esiin ja sitä jäi pohtimaan, mitä minun tulisi tehdä, kuinka suhtautua vaikkapa siihen, että jos pari eroaa ja molemmat ovat tärkeitä !? Miten olla VAIN tukena, asettumatta kummankaan kannalle tai kuitenkin molempien.
Aion vielä kuunnella tämän äänikirjana, sillä hyvä kirja on aina niin hyvä, että kertaus ei ole pahitteeksi!