Olenpa taas hankalan, mutta mielenkiintoisen tehtävän edessä: pitäisi antaa lausunto kesällä kuolleen kirjailijan muistelmista. Sen vuoksi hankala, kun vainajasta olisi korrektia puhua, kuten tapana on, vain kehuvaan sävyyn, ja kuitenkin heräsi luennan aikana toisenlaisiakin mietteitä.
Jos sanoisi sen toisenlaisen ensin: ei ollut vaatimaton mies – turhaan rehvasteluun taipuva mieluummin.
Mutta antaa hänen itsensä puolustella:
”Olen siis se sama poika, joka vanhalla tuvalla, harmaan torpan kärrytiellä lapsena juoksi piiloon metsään sisarustensa kanssa, kun kuuli vieraan ihmisen polkupyörän kolahtelun mutkan takana. Olen siis se sama poika, keskustelemassa amerikkalaisten huippuyliopistojen professoreiden kanssa heidän kielellään ja he pitävät minua tasaveroisena kumppaninaan. Tämä on ilman muuta merkittävin niistä luokkaretken siirtymistä, joita olen kokenut elämässäni ja samalla eräänlainen Suomen muutoksen symboli.”
No, tohtoriksihan hän itsekin iäkkäämpänä väitteli, ja siitä väittelystä voi lukea vaikka tästä Kirjavinkki-arviosta: Tämä ei ole taidetta.
Matti Mäkelä (1951-2019) kirjailija Ilmajoelta, Helsingin ja Kotkan kautta Joensuun Nivajoelle asettunut esseistikirjailija. Häntä töineen sekä saavutuksineen tässä pitäisi puntaroitseman. Miestä, joka aikoinaan aiheutti kohun esseekirjallaan Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia ja sittemmin sadomasokistisella Rakkausromaanilla.
Mikäs miehestä lukiessa, sillä kohtuullisen karriäärin loi pienviljelystilan poikanen Pohjanmaalta, kirjailija jonka mummo ei osannut lukea – ei siinä mitään! Eikä hän peitellyt eikä vähätellyt saavutuksiaan – mitäs tä turhia:
”24.4.1982 klo 5.15 aamulla ymmärsin lopullisesti, että olen uudistanut kotimaani kirjallisuuden – syvältä, kerralla, kokonaan.”
Sitten sairaus vei kuolemaan tämän kirjailijan, Pekkas-akatemian rehtorin, Hesarin ja Aamulehden kirjallisuuskriitikon, kylätoimijan, jonka paheina olivat nautintoaineet. Ja heikkoutena ne vaimot – Marjatta, Irja ja Helmi? Sairauksina diabetes, sydäntauti ohitusleikkauksineen neljänkympin jälkeen, kunnes maksasyöpä sammutti elämän elokuussa 2019.
Mitäpä sitä kynttiläänsä vakan alle kätkemään, vaan parempi polttaa molemmista päistä ja lausahdella pitelemättömästi/pidäkkeettömästi.