Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Seppo Jokisen luoma henkilö, komisario Koskinen, Sakari Koskinen, on sellainen tyyppi, josta vaan tykkää. Olen ollut alusta asti niin ihastunut häneen, että kun sain tämän kirjan, Pisara veressä, joka on järjestyksessään jo 25., nautin sen kuin suklaalevyn, hitaasti ja pala kerrallaan, ettei se vaan loppuisi. Aina oli kiva lohduttaa itseään, että onhan minulla kotona odottamassa komisario Koskinen. Olemme siis viettäneet monta kivaa hetkeä yhdessä sohvalla.
Kirja alkaa siitä, kun pieni poika, 8-vuotias Urho, käydessään äitinsä kanssa pesulassa panee merkille naisen, jolla on mattorulla ja siinä ihan ilmiselvästi verta. Ei ollutkaan pojan hurjaa mielikuvitusta, vaan siitä rullataankin tarinaa auki ja kappas, kun palataan vuoden 1986 tapahtumiin.
Sakari Koskinen oli vuonna 1986 uransa alussa oleva konstaapeli ja tutkimassa rikosta, joka ei selvinnyt. Urheiluleirillä tapahtui murha, jonka tekijää ei saatu selville. Mielenkiintoista sekin, että Koskinen oli silloin naimissa vielä kirjastovirkailijaksi opiskelevan Raijan kanssa ja heillä oli 4-vuotias poika.
Nyt tilanne on se, että Koskisen nykyinen kumppani Ulla on hoitamassa lastenlapsiaan ja Sakari Koskinen vähän niin kuin kesäleskenä. Ulla, joka myös toimii poliisina, on vapaalla ja hänen tilalleen on saatu uusi poliisi, Kurjenaho. Hän osoittautuu heti aluksi Kurjaksi ja lukija miettii, että onhan kirjassa oltava aina joku nilkki, poliisipiirissäkin. No, tilanne kuitenkin muuttuu…
Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat, vanha rikos nousee esiin ja sen tekijät sekä siitä tietävät. Hyvin tulee esille, kuinka joku vanha asia saattaa painaa asianomaisia ja voi olla helpottavaakin, kun sen saa purettua. Kaikille se tosin ei ole niin, vaan ollaan valmiita lähes mihin tahansa, ettei paljastuisi.
Seppo Jokinen osaa taidon pitää lukijaa niskalenkissä ja vieläpä hellästi. Mitään verta ja suolenpätkiä ei lennä, mutta ihmismielet tarjoillaan hyvällä kattauksella. Jään taas odottamaan seuraavaa kirjaa; mitä siellä tapahtuu ja kuinka kimurantit naisasiat etenevät.
