Nappasin dekkaripinosta kirjan, joka sattui olemaan Pirunsaari, tuotteliaan Tapani Baggen ties kuinka mones kirja.
Heti alusta ollaan kaupungissa, joka vaikuttaa tutulta, niin tutulta, että tunnistin heti paikkoja, joissa olen itse käynyt. Kirjassa kaupungin nimi on Elviira ja jo se alkoi naurattamaan, murhasta huolimatta.
Murhia on kaksi ja se onkin aina mielenkiintoista, kumpi ratkeaa ensin, kun ovat omia tapauksiaan. Tapaukset vuorottelevat ja on mielenkiintoista aina siirtyä seuraavaan; mites täällä edetään.
On sellainen murhattu, joka on laitakaupungin kasvatteja ja sitten on se toinen, joka on oikein toimitusjohtaja. Molemmat murhat ovat tietysti pahoja, mutta jotenkin se toimitusjohtajan nistiminen ei harmittanut ollenkaan. Toimitusjohtajan henki lähtee Pirunsaaressa ja Arvo menettää henkensä vanhassa viinatornissa.
Kirjassa kuvataan hyvin tapahtumien kulku ja kaikki henkilöt ovat uskottavia. Dialogi tekee lukemisen helpoksi ja mikä parasta, läppä lentää juuri oikeassa suhteessa.
Eletään kahdessa maailmassa. Kotkalaisen IT-firman toimitusjohtaja Pilvisen myötä mennään ihan eri tilanteisiin, kun taas Arvon myötä mennään sinne kaupungin alamaailmaan. Molemmissa erilaiset ihmiset ja tyyli, varsin kiintoisaa.
Poliiseina hääräävät komisario Sundman, vanhempi rikoskonstaapeli Oskari Töltti, konstaapeli Beck, rikosylikonstaapelit Helander, Jane Korhonen sekä Taina Repo, joka ei käytä meikkiä ja se on hyvä, koska ei ole vaaraa meikkien leviämisestä.
Pirunsaari on jatkoa kirjalle Pikku enkeli, jota en ole lukenut, mutta pitäisi, koska siinäkin on paikkana Elviira.