Pirunpeili on jo kuudes Alina Männystä ja hänen tutkimuksistaan kertova dekkari. Tällä kertaa keskiössä on ensinnäkin Katvekallion kartano, jossa on alkamassa omalaatuinen meditaatioretriitti, mutta ennen sitä kartano palaa poroksi. Liekö kyseessä tuhopoltto vai onnettomuus?
Samanlaista kysymystä poliisit joutuvat pohtimaan, kun paikallislehti järjestää lukijoilleen matkan Viroon, ja siellä eräs matkustajista löydetään kuolleena. Tapaus voisi olla onnettomuuskin, mutta murhaa ei voi sulkea täysin pois, onhan matkalla ollut perin kireä tunnelma: erityisen ilkeä on ollut vanha neiti Iida Lehtevä, joka onkin aikamoinen riivinrauta naiseksi. Etenkin hänen seuralaisenaan mukana ollut Veera, joka on Iidan kasvattitytär, joutuu kärsimään isotätinsä häijyydestä. Mutta eivät muutkaan matkalaiset aivan herttaisia ole.
Pirunpeili on oikein hyvä perinteiseksi dekkariksi, varsinkin niille lukijoille, joita kiinnostavat enemmän henkilökuvaus ja rikostutkinta kuin väkivalta ja verenroiskeet. Matkaseurueen jäsenet ovat mielenkiintoisesti kuvattuja, samoin Alina Mänty, jonka henkilökuvaan on tullut rutkasti lisää syvyyttä. Jälleen kerran kirjan kansikuva on onnistunut, jos kohta vähän liiankin kaamea romaanin lopultakin melko leppoisaan henkeen verrattuna. Mutta Pirunpeiliä voin ihan vilpittömästi suositella kotimaisten dekkarien ystäville.