Tämä venäläinen naiskirjailija ei ole Suomessa yleisesti tunnettu (luetelkaapa venäläisiä naiskirjailijoita, jotka ovat), mutta Euroopan viime vuosisadan alkupuolen kirjallinen merkkihenkilö hän on. Hän syntyi Moskovassa 1892, mutta asui myöhemmin myös Prahassa ja Pariisissa. Perhe kärsi raskaita menetyksiä Stalinin vainoissa, ja kirjailija päätyi itsemurhaan 1941. Erityisesti Tsvetajevan lyyrikontaitoa on ylistetty ja runoja käännetty useille kielille, suomennettukin, niiden haastavasta kielitaituruudesta huolimatta.
Piru ja muita kertomuksia on omaelämäkerrallinen kokoelma viehättäviä ja vaikuttavia tarinoita. Niminovellissa tytöllä on näkymätön ja monimuotoinen ystävä, piru. Tarina on riemukasta kerrontaa. Pieni runoilijanalku leikittelee vapaudella nähdä toisin, asettaa itsensä ja muut toiseen rooliin ja totutun ulkopuolelle. Ensimmäinen kertomus on hyvä johdatus muihinkin. Kaikissa on mukana kirjoittaja ja hänen lähipiirinsä ihmiset, korkeasti sivistyneet ja niin venäläiset! Kaikissa teksteissä on viittauksia kirjoittajalle rakkaisiin ja merkittäviin kirjailijoihin ja teoksiin. Kaikissa on haltioitunutta hehkutusta ja älyllistettyä satiiria rinnan ja sulassa sovussa.
Kirjan alussa oleva lyhyt Omaelämäkerta sekä suomentajan jälkisanat ja viitteet asettavat Tsvetajevan tekstit henkilö- ja muuhun historialliseen yhteyteensä, josta kiinnostuessaan tavallinenkin lukija voi kokea kulttuurilöytöretkeilijän iloa. Suomentaja-jälkisanoittaja Elina Kahlan nimi pitää mainita, semminkin kun kustantaja on unohtanut sen kirjasta.