Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä on mahtava kirja mahtavasta tyypistä! Pirkko Lahti on sellainen kansakunnan mielenterveysjulkkis, että alta pois. Minna Maijala on nyt saanut hänestä aikaiseksi kirjan, jossa on vajaat 200 sivua, mutta niin täyttä tavaraa, että oikein hengästyttää. Olen erittäin ihastunut tyyliin, jolla tämä kirja on kirjoitettu: ettei ole turhaa jaaraamista, vaan on osattu kiteyttää se tärkein ja niin, että se tulee hyvin esille.
Kirjaan mahtuu Pirkon lapsuus, nuoruus, ura, parisuhde, lemmikkieläimet, mökkeily, harrastukset, eläkkeellä olo ja niin edelleen. Vaikka itsekin olen tukka putkella aina menossa, niin silti välillä ihmettelin, miten kummassa on Pirkko Lahti ehtinyt ja jaksanut. Vaan onpa sellainen ihmistyyppi, joka ehtii ja jaksaa, kun tykkää siitä, mitä tekee.
Pidin siitä, miten kansantajuisesti on tuotu esiin, että kun Pirkko oli lapsi, hän menetti isänsä, mutta äiti jaksoi ja yhdessä tehtiin.
”Se, että jouduimme kotona tekemään kaikenlaisia töitä, opetti minulle ennakkoluulottomutta ja toimeen tarttumisen kykyä.”
Sitä jäi miettimään, että jos nykyaikana lasten ei tarvitse tehdä mitään tai heiltä ei vaadita mitään, niin mitä se aiheuttaa? Mikä on se kodin perintö? Tämä kirja herättää paljon ajatuksia ja sitä miettii pitkään, mitä on lukenut.
Pirkko Lahti uskaltaa lähestyä tuntematontakin, ottaa kädestä ja olla läsnä. Mikä se liekki on, joka palaa tällaisissa ihmisissä, kun meistä valtaosa on niitä, joilla sitä kykyä ei ole. Ehkä enkeleiden sukua…
Ihailen sitä piirrettä, että hän on Kuuntelija isolla K:lla. Hän on aina jaksanut olla lähellä ihmistä ja kuunnella. Sellaisia ihmisiä on vähän, vaikka heidänlaisilleen olisi kysyntää.
Soisin monen lukevan, tutustuvan tähän kirjaan, sillä se on niin paljon antava, eikä vaadi lukijalta mitään, vain lukutaidon. Päällimmäisenä se tuo mieleen sellaisen arkisen lempeyden. Kaiken kaikkiaan arkisen elämän, mikä siinä arkisuudessaan on juhlaa.
