Piraijakuiskaaja on odotettu jatko-osa Käärmeenlumoojalle eli Faunoidit-sarjalle. Unna ja Rufus ovat selvitelleet Unnan taustoja, tavoitteenaan keksiä, ketkä Unnan oikeat vanhemmat ovat. Keneltä Unna on perinyt faunoidipiirteensä? Suunnaksi on otettava Kalifornia, sillä siellä on paras faunoidirekisteri. Koko porukka lähtee tietysti innolla mukaan.
Uusina hahmoina tutustutaan sisaruksiin Edeniin ja Nemoon. Vettä rakastavista sisaruksista Nemo on faunoidi, harvinainen kameleontti, joka jäljittelee muiden faunoidien piirteitä. Se hermostuttaa Rufusta pahemman kerran, kun sisarukset – joilla on sama määränpää kuin Unnan seurueella – kohtaavat Rufuksen ja kumppanit. Ilmassa on muutenkin yllättävääkin sähköä.
Piraijakuiskaaja esittelee lukijalle faunoidien maailmaa syvemmin kuin ykkösosa. Myös metsästäjät, jotka jäivät ensimmäisessä osassa varsin epämääräiseksi uhkakuvaksi, muuttuvat vähän konkreettisemmaksi vaaraksi. Aika helposti nuoret vieläkin selviytyvät vastoinkäymisistään.
Kirjassa on ehkä jokunen vähän epälooginen juonenkäänne, mutta väliäpä tuolla – tarina etenee sen verran rivakasti, ettei joutavia ehdi jäädä miettimään. Henkilöt ovat aivan yhtä hurmaavia kuin edellisessä osassa ja kirja on todella hauska. Huumoria riittää ja se toimii. Romantiikkaakin on mukana ja seksiä myös, mutta nuortenkirjalle sopivan siveästi.
Kaikinpuolin siis todella miellyttävää luettavaa, ja jatkoa jään kyllä odottelemaan mielenkiinnolla.