Punaiseen mekkoon pukeutunut pieni tyttöpossu lienee yksi tämän hetken kansainvälisesti tunnetuimmista pienten lasten animaatiohahmoista. Tuo kikattava punahilkka on tietysti Pipsa, pian parikymppistä taivaltaan juhlistava vähän hassunnäköinen brittipossu.
Pipsa elää sangen perinteistä ydinperhe-elämää pikkuveljensä Jyrin ja vanhempiensa kanssa. Lapset käyvät leikkikoulua, jossa heillä on paljon ystäviä ja miellyttävä opettaja. Isä ja Äiti Possu tuntuisivat olevan aika lailla unelmavanhempia, sellaisia jotka tekevät lastensa kanssa mukavia asioita, keksivät uusia leikkejä ja retkeilevät hauskoihin paikkoihin. Kaikista parasta on kuitenkin se, kun koko perhe pääsee yhdessä hyppimään uunituoreisiin kuralätäköihin.
Vallan mainiosti televisioruudulta kirjan kansien väliin hypännyt Pipsa Possu viettää tällä kertaa parasta päivää ikinä. Ensin kylään kutsutaan kavereita, sitten syödään pizzaa ja jäätelöä ja lopulta vielä temmelletään leikkipuistossa sekä kruunataan päivä milläs muullakaan kuin kuralätäkköhyppelyllä.
Kuten Pipsa-kirjoilla yleisesti ottaen on tapana, aktivoi tämäkin kirja pientä lukijaa kuuntelun ja katselun ohella myös toisenlaiseen toimintaan. Paras päivä ikinä on magneettikirja, joten tällä kertaa lukija pääsee itse vaikuttamaan tarinan kulkuun valitsemalla magneeteista mieleisiään hahmoja erilaisiin taustakuviin. Ainakin meillä tämäntyyppinen puuhastelu lempihahmojen parissa kiinnosti kaksivuotiasta kovasti ja magneeteilla on leikitty vallankin ahkerasti.
Minun tietooni tämä on toinen Pipsa Possu -magneettikirja, joten innostuneille löytyy enemmänkin samanlaista puuhattavaa. Ja kuten jo ensimmäisen kohdalla mainitsin, nämä magneetit ovat hyvälaatuisia, joten niillä leikkiminen on siinäkin mielessä palkitsevaa.