Pipsa ja Jyri Possun isällä on edessä työmatka, hänen täytyy tarkastaa betonia. Tälle tärkeälle matkalleen hän ottaa perheensä mukaan, joten niin lapset kuin Äiti Possukin pääsevät ihastelemaan yöjunailun ihmeellisyyttä. Koko perhe on innoissaan. Ja se on hyvä se, sillä kun joukkio lopulta pääsee perille, Isä Possu napauttaa betonia, ”Kops, kops!”, ja työ on sillä tehty. Sitten perhe voi palata yöjunalla takaisin.
Hieman kummallisesta loppuratkaisustaan huolimatta meillä tykättiin tästäkin Pipsa Possu -kirjasta kovasti. Erikoistehosteena kirjan kansien ulkopuolelle sijoitetut ”pyörät” – vai miksi niitä junien kohdalla pitäisi kutsua – eivät kolmevuotiaan lukijamme kohdalla enää tuoneet lukukokemukselle lisäarvoa, mutta ehkäpä joku saattaisi innostua niistäkin. Vielä kohderyhmäläistä vähemmän arvostan pyöriä itse, sillä ne tekevät kirjan asettelusta kirjahyllyyn mahdotonta. No, yksivuotias tykkäsi pyöritellä pyöriä, joten ehkä tämä kuuluukin kirjahyllyn sijasta lelulaatikkoon. Myös paksut kartonkisivut ovat tältä kantilta omiaan.
Kuten sanottua, Pipsalla perheineen on aina paikkansa, joten tätäkin voinee hyvin suositella. Ja jos vielä junat sattuvat kiinnostamaan, tämä lienee napakymppi.