Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toimittajataustainen Jennifer Egan (s. 1962) on harvakseltaan julkaiseva kirjailija, joka on julkaissut jo 1990-luvun puolivälistä asti. Läpimurto tapahtui vasta vuonna 2010 romaanilla A Visit from the Goon Squad, jonka Tammi julkaisi Keltaisessa kirjastossa vuonna 2012 nimellä Aika suuri hämäys. Tämä monisäikeinen, episodiromaanimainen teos sijoittuu yhdysvaltalaiseen musiikkimaailmaan ja hyödyntää monenlaisia kerrontatekniikoita. Eganin omaperäisyys palkittiin Pulitzerin kirjallisuuspalkinnolla ja National Book Critics Circlen palkinnolla.
Moni lukija löysi Eganin pariin vuonna 2018 suomeksi ilmestyneestä Manhattan Beach -romaanista. Se on erinomainen 1940-luvulle sijoittuva historiallinen romaani, ja kovin erilainen kuin muu Eganin suomennettu tuotanto. Uuden Egan-suomennoksen kohdalla herää siis väistämättä kysymys: millaista Egania tällä kertaa on luvassa? Asia on kuitenkin nopeasti selvä: Piparkakkutalo on nimetty Aika suuri hämäys -kirjan sisarteokseksi ja vaikka se aloittaakin uusista kuvioista, pian kirjan sivuilta kohtaa tuttuja nimiä edellisestä kirjasta.
Formaatti on sisarteoksesta tuttu novellisykli tai episodiromaani. Kirja koostuu siis erillisistä tarinoista, joissa kuitenkin esiintyvät samat henkilöt, joiden elämänkohtalot kietoutuvat toisiinsa. Kirja hyödyntää edeltäjänsä tavoin erilaisia kerronnan keinoja – PowerPoint-esitystä tällä kertaa ei nähdä, mutta yksi rönsyilevä sähköpostikirjeenvaihtojen kerä kylläkin – ja tarinat sijoittuvat osin menneisyyteen, osin vähän scifihtävään lähitulevaisuuteen.
Kokoelman ensimmäisenä näkökulmahenkilönä on Bix Bouton, somefirma Mandalan johtaja, joka kaipaa jotain uutta innovaatiota. Hän osallistuu nimettömänä keskusteluryhmään, jossa kuulee kokeista, joissa eläinten muistoja yritetään siirtää aivojen ulkopuolelle. Mandala saa uuden suunnan: siitä tulee keino siirtää ihmisen alitajunta pilveen, jossa ihmiset voivat sitten tarkastella toistensa ajatuksia ja muistoja. Ajatushan on aivan höyrypäinen, mutta onhan sillä hyvätkin puolensa: valtavasti rikoksia saadaan esimerkiksi ratkaistua. Egan kommentoi tässä ihmisten innokkuutta luopua yksityisyydestään sosiaalisessa mediassa, mutta onneksi kyse ei ole pelkästään moralistisesta sormenheristelystä – Egan on sellaista parempi kirjailija.
Valittu muoto tarkoittaa, ettei kirja aukene aivan välittömästi. Toisiinsa linkittyvien tarinoiden rakenne palkitsee kärsivällisen lukijan, joka saa löytää yhteyksiä tarinoiden välille ja ymmärtää pikkuhiljaa, miten eri henkilöiden suhteet ovat muodostuneet. Egan kiertelee henkilökatrastaan monista suunnista, liikkuen eri aikatasoilla sujuvasti. Tämä tapa kirjoittaa on selvästi Eganilla hallussa. Aika suuri hämäys -romaanin tuntemisesta on iloa, mutta en usko, että lukunautinto suuremmin kärsii, vaikka sitä ei olisi lukenut (tai siitä ei muistaisi mitään). On myös aivan mahdollista lukea tämä ensin ja palata sitten edelliseen romaaniin.
