Laura Suomelan Pioneja ja peitetarinoita jatkaa Blooming You -sarjaa. Avausosassa Tulppaanitoiveunia Tampereella asuva Helena päätyy töihin kukkakauppaan ja jättää kuormittavan sosiaalialan työnsä. Miten valita sopiva hetki kertoa irtisanoutumisestaan aviomiehelle, kun Harri hokee täyden loman ja vakituisen työpaikan etuja ja luulee, että vaimo on muutaman kuukauden virkavapaalla?
Nelikymppisen Helenan äiti on ollut pari vuotta leskenä ja päättänyt luopua omakotitalostaan. Mukava on päästä lumitöistä rivitaloon, mutta pakkaaminen on haikeaa, kun muistoja on niin paljon. Helenalla on omat arvelunsa siitä, miten elo seinänaapuriksi tulevan äidin kanssa sujuu.
Eletään kesää, pionien aikaa, ja kukkakaupan edustan istuinryhmään pysähtyvien asiakkaiden ja ohikulkijoiden kanssa Helena pääsee käyttämään hänelle luontaista mutta varmasti edellisen työn ammattitaidon hiomaa näkemystään ja inhimillisyyttään. Nämä kohtaamiset tuovat juoneen mitä mainioimpia sivuhenkilöitä, joilla lukija saa herkutella samalla kun jännittää, miten Hellun ja Hartsan parisuhdeviestintä etenee. Mikä miestä lopulta oikein painaa? Miksi hän häipyy ulottumattomiin vanhan kaverinsa luo moneksi päiväksi? Onko Harri sairas?
– Entä mitä kukat sinulle antavat?
– Oi, ihana kysymys! Rakastan kukkia, ja syitä on monia. Ensinnäkin ne ovat tavattoman kauniita, tuoksuvat ihanalle ja ilahduttavat jo pelkällä olemassaolollaan. Mutta kukilla on myös aivan erityinen tunnemerkitys elämän erilaisissa tilanteissa, iloissa ja suruissa. Kukat puhuvat sydämen kieltä. Joskus ne onnittelevat, piristävät tai lohduttavat, toisinaan kertovat rakkaudesta tai kaipuusta, mutta aina ne koskettavat, tavalla tai toisella.
Kuten hyvänmielen kirjaan kuuluu, lopussa matkataan yhteiseen auringonlaskuun. Aineksia olisi kyllä jatko-osiin. Onneksi Ruusuja ja risteyskohtia ilmestyy kesäkuussa 2025.