Tommi Kinnunen: Pintti

Jussi, Helmi ja Raili Tyynelä ovat sisarukset, joille elämän keskipiste on Nuutajärven lasitehdas. Lasitehtaan ympärille kerääntyneessä yhteisössä Tyynelät ovat jääneet sen reunamille, vaille muita läheisiä kuin oma perhe. Aistiyliherkkä ja hidasmielinen Jussi kärsii epilepsiasta. Helmi on masentunut ja synkeä, ja hänen pieni tyttärensä Saara tuntuu vieraantuvan hänestä. Säännöllisen tehdastyön sijasta itsenäisillä siivous- ja aputöillä itsensä elättävää Railia katsotaan nenänvartta pitkin ja huoritellaan Helsingin seikkailujen jälkeen.

Tommi Kinnusen kolmas romaani Pintti sijoittuu sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikaan. Se keskittyy kolmeen päivään reilun kahden vuoden aikajänteellä, ja kunakin päivänä kohdataan tarkemmin yksi kolmesta Tyynelän sisaruksesta. Kinnunen on lämmin ihmiskuvaaja, joka tavoittaa kauniisti jokaisen sisaruksen sisimmän. Ehkä hienoiten hän kertoo Jussin maailmasta, jota hallitsee kauniiden muotojen etsintä, mutta jolle aistiärsykkeet ovat usein liikaa. Jussi joutuu osalliseksi kahteen kamalaan onnettomuuteen, ja niistä lukiessa on sydän särkyä. Myös Helmi ja Raili ovat traagisia hahmoja. He ilmentävät suruaan hyvin erilaisin keinoin: Helmi sulkeutuu itseensä, äkkipikaisempi Raili luottaa suoraan toimintaan, eikä kaihda konfliktejakaan.

Paitsi sisaruksista, Pintti kertoo myös lasista, lasitehtaan yhteisöstä, käsityöläisyydestä. Tommi Kinnusella ei tiettävästi ole sen ihmeempää taustaa lasinpuhalluspuolella, mutta kirjaa varten hän on tutustunut alaan laajasti. Kinnusen lasinvalmistuskuvauksesta paistaa suuri mielenkiinto ja innostus, jonka hän saa tartutettua myös lukijaan.

Tommi Kinnusen aiemmat teokset Neljäntienristeys ja Lopotti ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Pintille on helppo ounastella samankaltaista suosiota, vaikka se erilainen romaani onkin. Tommi Kinnusen vahvuus on ihmisläheisessä kauniissa kerronnassa. Kinnusen kieli on tunteikasta ja rikasta, selkeää ilman turhia koukeroita. Hieno kirja, suosittelen!