Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Edellinen kosketukseni Jukka Laajarinteen tuotantoon on tapahtunut hivenen toisenlaisissa merkeissä. Ruoalla ei saa leikkiä oli kovalla käytöllä aikoinaan.
Pinnan alla pimeä on kuvaus psykologisesta epidemiasta. Psykoanalyytikko Kaarle Nuortevan asiakas kertoo unesta, jossa Korkeasaaressa syttyy paniikki ja ihmisiä hukkuu mereen. Nuorteva itse on nähnyt samanaiheista unta edellisenä yönä. Samana aamuna Korkeasaaressa tapahtuu onnettomuus, jossa vapaana kulkeva tiikeri aiheuttaa paniikkia, jonka johdosta ihmisiä hukkuu mereen.
Hukkumisunia näkevät muutkin. Ilmassa on epidemian merkkejä. Onko käsillä kenties vaarallinen kulkutauti, joka tartuttaa ruumiin sijasta mielen? Mihin kaikki tämä hukkumisen ja pohjaan putoamisen symboliikka oikein johtaa?
Pinnan alla pimeä on hämmentävä kirja. Siinä on paljon kaikkea kummallista. Henkilöiden nimet ovat suoraan sanottuna koomisia alleviivaavuudessaan (mm. Aino Takauma, Doris Lumme, Kaarle Nuorteva, Rikhard Erkale). Kirjaan on ahdettu kaikenlaista detaljia ja psykologista ja fysiikan maailmaan menevää jargonia niin, että ilman vankkaa sivistystä aiheista teksti menee monin paikoin reippaasti yli hilseen.
Kirjan keskiössä on Nuortevan ja epidemiologi Lumpeen rakkaustarina. Rakkaus päättyi, mutta uhkaava tuho tuo kaksikon yhteen. Työn vuoksi, totta kai, ja Lumpeella on perhekin ja kaikkea, mutta vanhat tunteet eivät ole merkityksettömiä.
Pinnan alla pimeä on omituinen kirja. Se sisältää paljon kummallista ja kysymyksiä herättävää aineistoa. Tarinan omituisuus ja epämääräisyys viehättävät. Loppu oli minulle kuitenkin pettymys; olisin toivonut kirjailijan vievän tarinan päätökseen eri tavalla. Luulen, että luin vähän eri tarinaa kuin mitä kirjailija kirjoitti.
Psykologian, joukkohysterioiden ja muiden omituisten mielenmaisemien ystäville Pinnan alla pimeä on kuitenkin tutustumisen arvoinen teos.
