Pinnan alla on kolmas osa Viveca Stenin Sandhamn-sarjasta, jossa ovat aiemmin ilmestyneet rikosromaanit Syvissä vesissä (2012) ja Sisäpiirissä (2013). Suoraan sanottuna en tarttunut tähän kirjaan kovinkaan suurin odotuksin, koska vaikka aiemmissa osissa itse murhatutkimukset olivat olleet kohtalaisen hyvin rakennettuja, päähenkilöt olivat mielestäni paperinmakuisia ja vähän saippuasarjamaisiakin. Pinnan alla toisaalta ylitti nämä odotukset, vaikka en ollutkaan tällä kertaa sen rikostutkimusten kulkuun täysin tyytyväinen.
Parikymppinen Lina Rosén lähtee syysiltana pyöräilemään kotiinsa ystävänsä luota, mutta ei saavu koskaan perille. Sarjan aiemmista osista tuttu rikosylikonstaapeli Thomas Andreasson ja hänen työtoverinsa alkavat tutkia tapausta, mutta mitään ei saada selville, kunnes hänen ystävänsä, juristi Nora Lindenin, pikkupojat kavereineen tekevät kohtalokkaan löydön leikkiessään metsässä.
Alussa ratkaisuksi arveltu itsemurha ei sitten pidäkään paikkaansa, mutta Thomas joutuu toteamaan, ettei jutussa päästä millään eteenpäin. Nora, joka kamppailee vaikeiden perheongelmien ja lähestyvän avioeron kanssa, löytää lopulta aivan uusia johtolankoja melkein sadan vuoden takaa. Rikoskertomuksen rinnalla kulkeekin siten kertomus 1900-luvun alun kalastajaperheen kohtaloista, ja vaikka sen yhteyttä nykypäivään onkin alussa vaikea tajuta, lopussa nämä irralliset juonenpäät punotaan yhteen.
Ei siis sinänsä mitään vikaa itse tarinassa, ja Noran ja Thomaksen hahmotkin olivat mukavasti syventyneet; enää he eivät olleetkaan aiempien osien kaltaisia kauniita ja rohkeita ja varakkaita, vaikka heidän platoniseen ystävyyteensä olikin aika ajoin vähän vaikea uskoa. Tuovatkohan sarjan mahdolliset seuraavat osat tähän sitten etenemistä, jää nähtäväksi. Nyt juonen kehittelyssä oli hieman samaa epäuskottavuutta kuin joissain Camilla Läckbergin dekkareissa: poliisit eivät millään keksi ratkaisua, mutta maallikko tekee sen melkein heti, kunhan vain vähän syventyy asiaan.
Kaikesta huolimatta luin tämän kirjan melkein yhteen menoon, olihan se sinänsä ihan vetävä dekkari, joka lienee kesä- ja matkalukemiseksi ihan sopiva. Jäädään mielenkiinnolla odottamaan sarjan seuraavia osia.