Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Huomiota herättävä murhajuttu oli viimeinen asia mitä Gotlanti kaipasi keskellä kauneinta lomasesonkia.”, pohtii komisario Anders Knutas, kun kesäravintolan omistaja Tobias Ström on löydetty kotoaan murhattuna ja oudosti sidottuna. Tosiasiassa sekä Mari Jungstedt itse että Anna Jansson hänen ohellaan ovat tehneet tuosta saaresta varsinaisen murhien pesän, jossa lienee vaarallista asua tai edes vierailla…
Tämänkertainen Jungstedt-romaani käsittelee monista muistakin dekkareista tuttua asiaa eli muukalaisvihaa, rasismia ja uusnatseja, ja kirjailija onkin saanut aiheesta ihan raikkaan kokonaisuuden aikaan. Murhajuonten ohella puhutaan tietysti Andersin ja Karinin rakkaussuhteesta, joka venyy ja vanuu eri suuntiin, ja ihmekös tuo, kun sitä on pitänyt jo reilusti yli kymmenessä kirjassa käsitellä. Sen verran voin juonesta paljastaa, ettei papin aameneen päästä tälläkään kertaa.
Olen usein suhtautunut vähän kyllästyneesti dekkareille niin tyypilliseen tapaan kuljettaa toista juonta eli yleensä murhaajan mietteitä varsinaisen tarinan väleihin siroteltuina kursiivijaksoina, mutta Pimeys keskellämme -kirjassa tämä kerronnan keino toimii yllättävän hyvin. Kursiivihenkilön tarina on jotenkin sydämeenkäyvä ja loppuratkaisu sen takia looginen ja uskottava.
Pimeys keskellämme on siis oikein mukava dekkari, sellaista peruskamaa jota aina tarvitaan.
