Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Täytyy heti todeta, että Pimeys on nimensä veroinen kirja; se ei siis ole suinkaan mikään kepeä neitimarplemainen arvoitustapaus, mutta ei myöskään joidenkin pohjoismaisten dekkarien tyylinen splattercore-roiskinta.
Kirjan päähenkilö on eläkevuosiaan lähestyvä rikosetsivä Hulda, joka on kyllä suhteellisen hyvässä asemassa poliisilaitoksella, mutta jonka ohi nuoremmat ja yleensä vielä miespuoliset kollegat ovat surutta menneet virkojen täyttämisessä. Lopulliseksi pommiksi Huldan esimies Magnús haluaa siirtää hänet eläkkeelle ennen aikojaan, koska joku lupaava nuori mies on valittu hänen paikalleen ja hänen työhuoneeseensa.
Jalomielinen pomo lupaa Huldalle kuitenkin pari viikkoa työaikaa joidenkin vanhojen tapausten penkomiseen. Huldapa ottaakin asian todesta ja ryhtyy innolla selvittämään Venäjältä aikoinaan tulleen turvapaikanhakija Elenan kuolemaa, jota edellinen tutkija oli pitänyt itsemurhana ja jättänyt jutun sikseen. Kun Hulda etsii käsiinsä Elenan kanssa tekemisissä olleita henkilöitä, hänelle alkaa valjeta, että tämä nuori nainen on murhattu, ja sitten ollaankin dekkarien perimmäisen kysymyksen äärellä: kuka oikein on murhaaja?
Pidin kovasti tästä kirjasta. Sen kerronta oli säästeliästä, jollain tavalla pidättyväistäkin, mutta kuitenkin vähän yli 200 sivuun oli saatu mahdutettua tyylikkäästi monta teemaa ilman että kokonaisuus olisi tuntunut yhtään täyteen ahdetulta. Ragnar Jónasson onnistui kuvaamaan puhuttelevasti Huldan elämäntarinan, hänen jäämisensä leskeksi, varovaisen suhteen lääkäri Péturiin ja elämänsä surulliset salaisuudet.
Loppuratkaisu on yllättävä, mutta samalla myös hyvin koskettava. Kirjan tunnelma on vain aika ajoin hyvinkin ahdistava, jopa tällaiselle ikänsä dekkareita kuluttaneelle lukijalle. Mutta kuitenkin suosittelen Pimeyttä lämpimästi: se on merkittävää kirjallisuutta dekkarimaisen tarinan sisällä,
