Aikaisempien näyttöjen valossa Petina Gappahin uusin oli jo muutenkin lukulistalla, mutta lisäksi se lupasi tarjota kuluneeseen aiheeseen uuden näkökulman. Pimeydestä loistaa valo kertoo David Livingstonesta – tosin pääasiassa tämän kuoleman jälkeen.
Kun Livingstone kuoli matkoillaan Afrikassa, hänen palvelijansa ja kantajansa toivat isäntänsä ruumiin takaisin rannikolle, jotta hänet saatiin toimitettua kotiin Englantiin (missä hänen luunsa lepäävät Westminster Abbeyssa). Mutta kuinka tämä matka itse asiassa tapahtuikaan?
Gappah kertoo saattueen viimeisestä matkasta. Tarinaa kertoo kaksi ääntä, ensin saattueen kokki, vapautettu orjanainen Halima ja sitten päiväkirjoissaan Jacob Wainwright, intialaisen Nassick-koulun kasvatti, länsimaista oppia saanut kiihkeän uskovainen lähetyssaarnaajanalku.
David Livingstone saadaan kuin saadaankin toimitettua rannikolle ja Englantiin ja osa saattueesta pääsee tällekin matkalle mukaan – kirjan aikana totta puhuakseni vähän uskonnollisuudessaan puuduttavalta vaikuttanut Wainwright pääsee lähemmäs unelmiaan.
Kertomus on värikäs ja sen afrikkalainen näkökulma kolonialismin pyrkimyksiin on virkistävä. Halimalla on oma, henkilökohtaista itsenäisyyttä ja vapautta korostava kulmansa, Wainwright taas haluaisi päästä tuomaan Kristuksen valoa Afrikan pakanoille ja sivuhenkilöille Gappah on kirjoittanut hyvinkin kriittisiä näkökulmia valkoisen miehen valloituksia kohtaan. Oivallista työtä.