Johanna Vuoksenmaa, tv-käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja, laulunsanoittaja – ja nyt romaanikirjailija. Ai niin, puoliso uutisankkuri Matti Rönkä, Kärppä-dekkaristi ja veli vedonlyöjä Jorma Vuoksenmaa.
Pois nuo on sanottava ja näin esiteltävä vuonna 1965 syntynyt esikoiskirjailija, jolla meriittejä riittää. Ehkäpä osa mainituista asioista ja ansioista helpotti ja auttoi kirjailijaksi ryhtymistä.
Pimeät tunnit kertoo vuodesta 1977 Hämeenlinnassa, jolloin sähkölakko kiusasi ihmisiä aiheuttaen monenlaista harmia niin toisen päähenkilöpariskunnan, hammaslääkäri Eevan ja ’sähkönkatkoja’ Esan, kuin myös toisen, lääkäri/kaupankassapariskunnan, työtehtäviin ja perhe-elämään.
Pauliina ja Liisa ovat alakoulun ylemmillä luokilla, naisiksi kasvamassa. Pauliina Eevan ja Esan lapsi, Liisa tuon toisen pariskunnan. Tytöt käyvät koulun ohella pussauskoulua keskenään, opettelevat olemaan ’sillai’; Pauliina jopa kuvittelee seurustelevansa Jyrkin kanssa, isoveljen kaverin, kunnes sattuu onnettomuus.
Tuo Jyrki-suhde nostikin minussa näppylöitä kirjan alkupuolella, kun luulin että taasko luen kirjaa, jossa paha miesaikuinen viettelee viattoman tytön ja käyttää hyväkseen, kuten vastalukemissani Kilkun Ihanassa tytössä ja Maggan Varjonyrkkeilijässä. Onneksi edes siltä vältyttiin, vaikka muuten avioliittosuhteet pahasti sekoittuivat ja aiheuttivat tytöille omat ongelmansa, ainakin Pauliina haavoittui sydänjuuria myöten.
Pauliina ja Esa-isä kertovat vuoronperään syvimmät tunteensa kirjan minänä. Kertoja nitoo tapahtumat yhteen kauempaa, usein yläilmoista katsellen, uusien tapahtumien edellä selkeyttäen tulevaa. Näin romaani pysyy tiiviisti koossa. Miellyttävästi pakattu kokonaisuus, jota lukija voi katsella isommastakin avaimenreiästä kuin mitä irrallinen kansilehteen leikattu reikäaukko symboliikallaan näyttää.
Viihdyin, ja vähän pelkäsinkin Pauliinan kanssa.