Pimeän sylissä jatkaa Tommy Bergmann -dekkarien sarjaa. Kovin pahasti edellistä osaa ei spoilata, joten tämän voi aivan hyvin lukea, vaikka ei olisi edellistä osaa lukenutkaan.
Bergmannin uran alkuvaiheissa vuonna 1988 hän oli paikalla, kun Kristiane Thorstensenin ruumis löytyi eläimellisellä raakuudella silvottuna. Bergmann joutui viemään suruviestiä Kristianen kotiin.
Vuonna 2004 tapahtuu uusi murha. Ilmastointiteippiä, veitsiä, vasara ja paljon verta. Olosuhteet ovat kovin samanlaiset kuin Kristianen murhassa 16 vuotta aikaisemmin ja muutamassa muussa samanlaisessa murhassa, joista Anders Rask joutui lusimaan. Ainoa ongelma on vain se, että Rask on edelleen vankimielisairaalassa; alibi on teräksenluja.
Jos Rask ei ole nyt syypää, mistä on kyse? Onko Raskilla yhteistyökumppani muurien ulkopuolella? Itse kullakin on salaisuutensa, eikä Kristianenkaan kuolinyöstä ole kuultu koko totuutta.
Pimeän sylissä on erinomainen dekkari: vetävä, jännittävä ja hyvin kirjoitettu. Bergmann on oiva päähenkilö, joka kipuilee omien vaikeuksiensa kanssa. Bergmannin ristinä on väkivaltaisuus: pitkäaikainen ihmissuhde on päättynyt väkivaltaan. Tätä väkivaltaisuuttaan Bergmann purkaa psykiatrin vastaanotolla. Tämä heikkous on hyvä mauste romaanissa, mutta ei vie huomiota liikaa itse juonelta.
Raskaat varjot kannattaa lukea myös, mutta on aika sama, kummasta aloittaa. Edellisen kirjan juoni ei tästä paljastu, Bergmannin seuraelämän käänteistä käy ilmi jotain. Tämä tarina sen sijaan jää kutkuttavasti kesken, toivon mukaan seuraava osa Blod i dans saadaan suomeksi pian.