Blake Crouchin nimi lienee monille tuttu Wayward Pines -kirjoista ja -tv-sarjasta. En ole lukenut, mutta olen kuullut kehuttavan hyväksi hömppäkirjallisuudeksi, joten kynnys napata Crouchin uusin scifi-trilleri kirjaston uutuushyllystä ei ollut suuri.
Pimeää ainetta kertoo Jason Dessenistä, tutkimusurallaan epäonnistuneesta kvanttifyysikosta, joka pisti uransa avainhetkillä perheen etusijalleen ja päätyi sitten huippututkijan uran sijasta opettamaan fysiikkaa collegessa.
Jasonin elämä mullistuu eräänä iltana, kun hänet siepataan. Sieppaaja lopulta tainnuttaa hänet ja kun Jason herää, kaikki on jotenkin vinksallaan. Maailma ei ole enää ennallaan. Jason ei olekaan epäonnistunut huippututkija opettamassa collegessa, vaan palkittu nero, joka on kehittänyt jotain todella suurta.
Mistä on kyse? Miten Jason saa oman elämänsä takaisin? Pimeää ainetta on herkullinen trilleri, jossa on suuri idea ja hyvää pohdintaa elämän suurista valinnoista ja risteyskohdista. Miksei mahdollisuus elää sitä elämää, josta on aina haaveillut, kiinnostakaan kun se sattuu kohdalle?
Crouch kirjoittaa omalla katkonaisella tyylillään, lyhyitä lauseita ja lyhyitä kappaleita. Onpahan ainakin helppo- ja nopealukuista, jos nyt ei tavattoman tyylikästä.
Pimeää ainetta on helppoa scifiä ihmisille, jotka eivät ole scifiä lukeneet – genreen paremmin tutustuneille kirjan ideakaan ei ole niin erityisen ihmeellinen, kuin kansien kehuissa annetaan ymmärtää. Ei siis tarvitse pelätä, vaikka genreä muuten vieroksuisikin. Tampereellakin kirja löytyy kirjastossa turvallisesti dekkarihyllystä.
Joka tapauksessa lämmin suositus tälle, sen verran herkullisen omituiseksi kirjan loppu kävi.