Manhattanille sijoittuva ilmastonmuutosdystopia on toisessa osassaan edennyt avoimeen sotaan mystikoiden ja ylhäistön väen kesken. Sodan keskelle on joutunut myös tarinan sankaritar Aria, joka on mullistanut elämänsä ja siirtynyt kapinallisten puolelle rakastamansa Hunterin perässä.
Aria saa kuitenkin havaita jääneensä turvaan tukikohtaan häneen avoimen vihamielisesti suhtautuvien kapinallisten kanssa, kun taas Hunter on tapahtumien etulinjassa aivan jossakin muualla. Käy myös ilmi, etteivät Arian vanhemmat luovuta helpolla, vaan yrittävät siepata hänet takaisin ja jälleen kerran tyhjentää hänen muistinsa saadakseen hänestä arvokkaan propagandatyökalun taisteluunsa. Vähitellen Aria joutuu myös toteamaan, ettei hänen rakkaansa Hunter ole kenties sen luotettavampi, eikä Aria voi varmasti luottaa kuin itseensä. Itseluottamusta tarvitaankin, kun Aria saa viestin tuonpuoleisesta puolestaan kuolleelta Davidalta ja saa tehtäväkseen etsiä kuolleen mystikon sydämen.
Pimeä sydän on kiinnostava jatko-osa Salatun voiman kaupungille. Vaikka dystopia-aiheessa ei enää sinänsä ole mitään uutta ja ainutlaatuista, hallitsee Lawrence kokoamansa paletin erinomaisesti. Sarjan toisessa osassa rakkaus on joutumassa kriisiin ja suurempi paino on Arian yhteiskunnallisella heräämisellä, mikä on tervetullut juonenkäänne. Kun rakkaus ei kenties enää kannakaan, on Arian selvitettävä ihan itse, millä puolella hän seisoo ja miksi. Samalla käy ilmi, ettei raja hyvyyden ja pahuuden välillä ole aina kristallinkirkas, vaan myös tarinan hyvikset voivat sortua pahoihin tai typeriin tekoihin. Theo Lawrence on siis saanut mahdutettua melkoisen määrän asioita näennäiseen rakkaustarinaansa, ja mikäpä tarjoaisi sille paremman pohjan kuin dystopia. Jäänkin jälleen innolla odottamaan tarinalle jatkoa, sillä sarja tuntuu vain paranevan edetessään.