Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain.
Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä pohdiskelevaa, vähän filosofista runoutta. Julkaisijansa Poesian usein aforistiseen linjaan se istuu hienosti. Viljanen kysyy kysymyksiä, poukkoilee ajatuksesta toiseen, hahmottelee.
Millainen emotionaalinen sävy on sanalla ”minuutti”? Kuinka monta minuuttia on kulunut?
Miten aika kulkee eteenpäin tämän lauseen kohdalla
Miten aika kulkee taaksepäin tämän lauseen kohdalla
Mukaan mahtuu hyvinkin runollista kielellä ja äänteillä leikittelemistä (”emme emmi enää eteisissä, enneseiteissä”), mutta myös filosofista pohdiskelua sukupuolesta ja huomioita musiikista. Viljasen ajattelun kiemuroita on mielenkiintoista seurata, niiden kaikessa hajanaisuudessa.
Kirjoitus vastustuksena, vastahankana, vastarintana, esteenä; kirjoitus antautumisena, kellumisena, avautumisena, sulautumisena; haluan ajatella, etteivät nämä ole vastakohtia, etteivät ne sulje toisiaan pois; että ne voivat ruokkia ja rakentaa toisiaan.
Tämä kirjan takakannessakin siteerattu pätkä teosta kuvaa tätä mielestäni hyvin. Tuntuu, ettei monessakaan kohtaa välttämättä sanota kovin paljon, mutta teksti onnistuu kuitenkin herättämään kiinnostavia assosiaatioita ja merkitysketjuja vastaanottavassa päässä. Tässä on paljon siteerattavaksi kelpaavia mietteitä ja huomioita.
Sukupuolen performatiivisuus toimii toiston kautta; toisto tapahtuu ja hahmottuu ajassa; onko vapautumisen edellytys ajan ajattelu ja kokeminen uudella tavalla?
Aforistisen, filosofisen ja pohdiskelevan runouden ystäville Pimeä kuu on oivallinen; perinteisemmän lyriikan ystäville tämä on epäilemättä liian hajanainen ja haahuileva.
