Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tuire Malmstedt on saanut esikoisteoksestaan varsin paljon myönteistä huomiota, eikä suotta: aloittelevaksi kirjailijaksi hän on oikein taitava, kuvaa henkilöitään uskottavasti, pitää juonen jännittävänä ja käsittelee eri aikatasojakin kohtalaisen mukavasti. Mutta niille herkille lukijoille, joiden mieltä kääntää nurin lapsille tapahtuva väkivalta, en tätä kirjaa suosittele, ja käsittääkseni heitä on aika paljon.
Joka tapauksessa Pimeän jään päähenkilö on savonlinnalainen rikostutkija Isa Karos, joka yhdessä työparinsa, Lapista tulleen Niiles Aarnikosken kanssa joutuu kiperän ja sydämeen käyvän tapauksen äärelle, kun yhdeksänvuotias Sofia on murhattu ja löytyy kaiken lisäksi katiskaan sullottuna. Isa on menettänyt itsekin oman lapsensa, joten jutun tutkinta on siksikin hänelle vaikeaa, ja onhan lapseen kohdistunut henkirikos aina niin vaikea käsittää. Läheisessä Oravin kalastajakylässä, jossa murha on tapahtunut, on kyllä mahdollisia murhaajakandidaatteja, mutta vesiperä seuraa toistaan, ja tapahtumien kehityksen myötä Isa ja Niiles joutuvat epätoivoisen tilanteen eteen: kehen oikeastaan enää voi luottaa?
Samaan aikaan nykyhetkessä tapahtuvan kerronnan kanssa romaanissa käsitellään kahtakin varhaisempaa aikatasoa, jotka tietenkin sitten vedetään yhteen tekstin lopussa. Ihan varma en ollut näiden kahden ajankohdan käytöstä ja niiden uskottavuudesta loppuratkaisun kannalta, vaikka itse ratkaisu oli kyllä melko yllättävä, olkoonkin että lukija sen havainnee jo hyvissä ajoin ennen poliiseja, mutta kerrankos näin käy.
Pimeä jää – nimen voi tietenkin käsittää kahdella tavalla – on kirjan takakansitekstin mukaan uuden Isa Karos -sarjan alku, ja jään oikein mielelläni odottamaan tälle teokselle jatkoa, sillä kuten sanottu, se oli esikoisteokseksi vallan näppärä ja sitä paitsi muutamista heikkouksistaan huolimatta oikein jännittävä.
