Jos haluat nauttia lukukokemuksesi tietämättä kirjan rakenteesta ja ideoista mitään, lue tämä arvostelu vasta luettuasi kirjan. Koen varsin vaikeaksi käsitellä tätä kirjaa spoilailematta jonkin verran teoksen erikoista rakennetta, toisaalta en näe, että teoksen vetovoima perustuisi nimenomaan rakenteen yllätyksellisyyteen.
Pilvikartasto perustuu samanlaiselle idealle kuin Jos talviyönä matkamies. Kirja koostuu kuudesta erillisestä kertomuksesta, jotka linkittyvät toisiinsa. Calvino jättää tarinat brutaalisti kesken, lukijan harmiksi, kun taas Mitchell, jätettyään tarinat alkuvaiheessa kesken, pelastaa lukijansa hädästä palaamalla takaisin. Maatuskanukke avataan, puretaan osiinsa ja kootaan sitten takaisin ehjäksi.
Tarinat ovat erilaisia, mutta jokainen tarina sisältyy tavalla tai toisella seuraavaan. Uloin kuori kertoo amerikkalaisesta notaarista 1800-luvun Tyynellämerellä, sisimmissä kuorissa matkataan ajassa eteenpäin aina tulevaisuuteen asti. Matkalla lukija törmää monenlaisiin tarinoihin: poliittisiin trillereihin, Le Guin -henkiseen scifistelyyn, dekadenttiin kirjeromaaniin ja niin edelleen. Tyylit vaihtelevat, mutta tietyt teemat toistuvat: Mitchell tarkastelee muun muassa sortoa ja hyväksikäyttöä eri näkökulmista.
Pilvikartasto on häpeilemättömän nokkela teos. Turhan nokkela joidenkin makuun, varmasti, mutta itse viihdyin kovasti teoksen parissa. Jokainen tarina ei välttämättä vedä puoleensa samalla tavalla, mutta kiinnostavimmillaan Pilvikartasto on fantastinen ja kokonaisuutena toimii erittäin hyvin. Ovelan kirjallisuuden ystäville!