Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomen kulttuurikaapiksi nimesin akateemikko Hannu Mäkelän blogissani: kun tämän kaapin ovet aukaisee, olemme suomalaisen kirjallisuuden ytimessä. Mäkelä on mies, joka tuntee suomalaisen kirjallisuuden ja henkilökohtaisesti suomalaiset tuntemisenarvoiset kirjailijat kaikki. Jo entisen virkansa puolesta: Otavan kustannustoimittaja.
Nyt kun sitten kirjoittaa romaanin Pilven reuna eläkeläistoimittaja Ilmari Nybergin umpirakastumisesta nuorehkoon Elinaan, niin onpa romaaniuskottavuus kaukana ellei peräti tipotiessään. Varsinkin kun on seurannut Mäkelän Vanha mies mutisee -blogia intensiivisesti. Blogin A:n paikalla vain on nyt kirjain E. Niin, ja sukupuolielämä kirjassa on aivan toista luokkaa.
Muuten: avainromaani mikä avainromaani, jonka loppusivuilla avaimenpalautus ja katastrofaalinen loppu – jälleen kerran – on lähellä.
Kyllä tämän romaanin aivan hyviin voisi liittää maanmainioon Muistan-omaelämäkertasarjaan, vaan liitettäköön se vaikka jatkeeksi Valoon, jossa Hannu Mäkelä kertoo hienovireisen, murheellisesti päättyneen tarinan avioliitostaan venäläisen Svetan kanssa.
Hannu Mäkelän hissukseen etenevään solohov-gogolmaiseen kertomistyyliin, vanäläisvirtaamoon ylipäänsä, ei voi olla ihastumatta. Tosin Pilven reuna -romaani on poikkeus, jossa koskipaikkoja on enemmän ja joka poukkoilee levottomasti umpirakastumisepävarmuuden tahdissa. Mailien ja tekstiviestien vaihto on vilkasta – mailien pommitus kiivaasta yötä päivää.
Jos lukisin Pilven reunaa pelkkänä romaanina peilaamatta sitä kirjailijan omaan elämään, saattaisin todeta: mitä mieschicklitiä!
Nyt arvostan.