Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuosi sitten meillä tutustuttiin ensi kertaa tarinalliseen värityskirjaan. Kirja oli nimeltään Hurjat dinosaurukset ja sitä sitten väriteltiin ahkerasti läpi kesän. Näin ollen Pikkupandan suuri päivä oli odotettu tapaus.
On mukavaa, että yhä edelleen tehdään myös ihan tavallisia värityskirjoja. Vaikka kaiken maailman erikoisuudet ovat totta kai jyränneet puuhakirjamarkkinat täysin uuteen uskoon, olen sitä mieltä, että näillekin on yhä tilausta. Kaksivuotiaalle tarrojen liimailu – ainakaan oikeaan kohtaan – on vielä liian haastavaa, mutta värityskirjaa voi taiteilla heti, kun kynä vain pysyy kädessä. Ja miksei hieman vanhemmillekin tee hyvää välillä ihan kunnolla toteuttaa itseään; tarrojen liimailu on kuitenkin melko paljon värittämistä mekaanisempaa. Ainakin itse pidän yhdessä värittelyä huomattavasti tarrojen ojentelua mielekkäämpänä. Sillä sehän se aikuisen rooli tarrapuuhakirjoja tehdessä on, irrottaa ja ojentaa.
Ja niin, eihän tämä yksin värityskirja olekaan. Tämähän on myös satukirja, tarina pikkuisesta Tassusta, pandanpoikasesta, joka eräänä päivänä herää ajatukseen oman turkkinsa mustavalkoisuudesta. Miksi pandat ovat niin ikävän värisiä, eivät iloisia tai heleitä, kuten monet muut eläimet? Tassu lähtee tutkailemaan muita eläimiä, löytääkin paljon eri värisiä lajeja ja mietiskelee, miltä itse näyttäisi eri värisenä. Lopulta vastaan tulee myös muutamia mustavalkoisia kohtalotovereita ja viimeistään tämä saa Tassunkin ymmärtämään oman värinsä kauneuden. Oiva tarina värityskirjalle.
Annan suositukseni.
