Pikku Prinssi on valtavan rakastettu satu. Se on ranskankielisistä kirjoista useimmille kielille käännetty kirja ja suomeksikin kirja on julkaistu useamman kerran. Tämä WSOY:n Pikku Prinssi on saanut kuvituksen kesällä elokuviin tulevasta animaatioelokuvasta. Animaation kuvitus sopii kirjan teemaan. Se ei ole liian modernia eikä liian räikeää.
Sadun keskiössä on pikku prinssi, joka ilmaantuu Saharaan pudonneen lentäjän luokse. Tulija on sangen erikoinen: aina kysymässä eikä kovinkaan usein vastaamassa (ainakaan kysyttyyn kysymykseen.) Hänestä kuitenkin paljastuu, että hän on peräisin maapallon ulkopuolelta; pienenpieneltä ”tähdeltä”.
Pikku prinssin kohtaamisiin ja näihin reagoiminen luo sitten teoksen ytimen. Kaiken kaikkiaan teos on hieman kummallisen filosofinen. Siinä lienee hieman samaa kuin Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa. Teos uskaltaa taklata myös aikuisia teemoja ja vaikeita aiheita.
Seuraavalla tähdellä asui Juoppo. Niin lyhyt kuin tämä vierailu olikin, teki se kuitenkin pikku prinssin hyvin alakuloiseksi.
– Mitä sinä teet? hän kysyi Juopolta, jonka tapasi istumassa hiljaisuudesta, edessään kokoelma tyhjiä ja täysinäisiä pulloja.
– Juon, vastasi Juoppo synkän näköisenä.
– Miksi sinä juot? kysyi pikku prinssi.
– Unohtaakseni, vastasi Juoppo.
– Unohtaaksesi mitä? kysyi pikku prinssi, jonka jo kävi sääliksi miestä.
– Unohtaakseni, että häpeän, tunnusti Juoppo pää painuksissa.
– Mitä sitten häpeät? tiedusteli pikku prinssi, joka olisi halunnut auttaa häntä.
– Häpeän sitä että juon, sanoi Juoppo sulkeutuen sitten lopulliseen sanattomuuteen.
Ja pikku prinssi jatkoi matkaansa aivan ymmällään.
»Isot ihmiset ovat toden totta aivan käsittämättömiä», hän ajatteli matkustaessaan eteenpäin.
Pikku Prinssi on yksi merkittävimmistä saduista. Se on yhä yhtä tutustumisen arvoinen kuin ensimmäistä kertaa ilmestyessään. Lukijalleen se antaa valtavasti sisältöä ja toimii vanhemmallekin lukijalle. Samalla se on hyvin kaunis kokonaisuus.