Pikku Papu on Liisa Kallion luoma hahmo, kilpikonna, jolle on omistettu myös oma, ihan oikea orkesteri. Pikku Papun Orkesteri onkin yksi tämän hetken lastenorkesterisuosikeista. Eikä ihme, tuota musiikkia, ”Papulauluja”, kuuntelee aikuinenkin oikein mielellään. Liisa Kallion ihastuttavat kuvat ja lorut saavat ansaitsemansa loppusilauksen – ja aika paljon enemmänkin.
Tällä kertaa ei kuitenkaan leikitä musiikin, vaan värien maailmassa. Pikku Papu on perustanut sirkuksen, jossa eläimet, lähinnä pienet ötökät, esittelevät taitojaan: perhonen tanssii nuoralla, turilas ja muurahainen voimailevat ja kärpänen taikoo hatustaan ilmapalloja. Ilmassa on sirkustunnelmaa, hulvatonta menoa, paljon pieniä ystäviä. Ja sitten on tietysti värejä. Jokainen aukeama kylpee omassa värimaailmassaan tavalla, joka varmasti miellyttää pientä silmää.
Paksuin kartonkisivuin varustettu värisirkus on ensikirja parhaimmillaan; hauskalla tavalla opettavainen ja mielenkiintoinen. Ja näinä erikoistehosteiden kulta-aikoina vieläpä poikkeuksellisesti ihan perinteinen kirja ilman ääniä tai muitakaan ihmeellisyyksiä.
Suosittelen, kuten tutustumista Pikku Papuun muutenkin.
P.S. Mikäli pienelle kuuloaistille kaipaa ärsykkeitä niin ikään, voin lämpimästi suositella tutustumaan myös muutaman vuoden takaiseen Minne matka, Pikku Papu? -äänikirjaan, joka iloisine, hieman erilaisine äänineen kuunneltiin ja luettiin ainakin meillä lähestulkoon puhki.