Hiiru on lähdössä eskariin, mutta äidin päähän patistama kypärämyssy kiukuttaa. Kaupassa pitäisi saada keräilyhahmoja ja vielä mieluummin puhelin. Mutta ei: Hiirun elämä on vain pianoläksyjä ja kypärämyssyjä. Äiti on ihan tyhmä. Jonkin aikaa asioita ja elämäänsä pohdittuaan Hiiru kuitenkin oivaltaa, että asiat taitavatkin olla ihan hyvin; on äiti, mummi- ja ukkihiiri sekä paljon kavereita, pianonsoittokin on aika mukava harrastus. Ja äidin kanssa vietetty hiihtoloma, se vasta on jotakin.
Meillä uuden Pikku hiiri -kirjan odotuksesta on ehtinyt muodostua jo pieni perinne. Kaiken kaikkiaan sarja kattaa nyt viisi teosta, meillä niistä on luettu ahkerasti kolmea viimeistä, joista Pikku hiiren joulua jopa niin paljon, että taisimme yhteen aikaan osata sen ulkoa koko perhe.
Mutta ovathan Pikku hiiret hyviä, mitäpä sitä kiistämään. Riikka Jäntin piirrostyyli miellyttää silmää, samoin sanallinen ilmaisu. Kirjat ovat poikkeuksellisen realistisia ja käsittelevät juuri niitä asioita, joita lapsiperheissä päivittäin pyöritellään. Tätä kautta ne ovat helposti niin lapsen kuin aikuisenkin lähestyttävissä, mikä varmasti osaltaan selittää niiden suosiota ja sarjan toivottavasti edelleen jatkuvaa kasvua.
Hiirulle suuri suositus!