Ihan parasta on löytää kaksivuotiaansa omasta huoneestaan lukemassa. Koko kirjakokoelma on levitelty lattialle, mutta se ei haittaa, tärkeintä on, että lapsi viihtyy kirjojen parissa. Meillä tämä näky on nykyään yleinen, enkä koskaan kyllästy ihastelemaan sitä; jotain on täytynyt tehdä oikein, että lapsesta on tullut lukutoukka.
Vaikka suosikit ovat tulleet ja menneet niin yksi pysyy: Hiiru. Pikku hiiren joulu on meillä luettu valehtelematta satoja kertoja, jonka seurauksena niin me lukijat kuin innokas kuuntelijakin osaamme kaikki sen ulkoa. Näinpä oli vähintäänkin riemullista, kun Pikku hiiren puolukkamatka ilmestyi hieman monipuolistamaan Hiiru-lukemistoamme.
Tällä kertaa Hiiru lähtee äidin kanssa mökille. Mökille päästäkseen ensin on totta kai pakattava, sen jälkeen matkustettava junalla – joka on aluksi jännää, sitten pitkästyttävää – ja lopulta hypättävä ukkihiiren moottoriveneen kyytiin. Sitten päästäänkin asettumaan taloksi; pelataan korttia, syödään iltapalaa ja lopulta käperrytään unille isoon sänkyyn – ja vielä äidin viereen. Seuraavana päivänä päästään vihdoin puolukkamatkalle ja sen jälkeen saunaan ja nuotion äärelle. Tähtitaivas on kerrassaan ihastuttava.
Pikku hiiri -kirjojen vahvuus on niiden oivallinen tapa esittää asioita lapsen näkökulmasta; Hiiru tekee ja tuntee juuri kuten pienet lapset tapaavat. Tuntuu siltä, että Riikka Jäntti tietää, mistä kirjoittaa.
Siis suosittelen, koko Pikku hiiri -sarjaa.