Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Katri Kirkkopellolla on taito käsitellä vaikeitakin asioita kuvakirjan keinoin ja niin, että lopulta kaikilla on hyvä mieli. Kirkkopellon edellinen kuvakirja, myös teatterilavoille päässyt Molli, kertoi yrmeästä ja yksinäisestä tyypistä, jonka elämään putkahti yllättäen ystävä ja muutti elämän kerralla erilaiseksi. Sellaiseksi hauskaksi ja mukavaksi nimittäin. Myös uutuuskirjassa, Pikissä käydään läpi hankalia tunteita mutta päädytään lopulta iloon.
Pikin mielestä on ihan parasta, kun saa pukeutua supersankariasuun ja juoksennella ympäriinsä huudellen ”Tussh” -huudahduksia. Tänään hän on erityisen innoissaan, sillä hän on menossa ensimmäistä kertaa metsään leikkimään muiden lasten kanssa. Iso saattaa innokkaan Pikin majalle. Mutta iltapäivästä tuleekin ihan pannukakku. Majan leikkejä johtaa pitkä otus, joka haluaa leikkiä sääntöjen mukaan mutta muuttaa itse sääntöjä koko ajan. Niinpä säännöt sanovat, ettei pyjamapellejä hyväksytä majaan.
Iso löytää kiukkuisen Pikin möhemmin yksin kiveltä ja edessä on iso riita. Rauhoittumisen jälkeen Iso saattaa Pikin takaisin majaan ja puhuu tämän leikkeihin. Tilanne ei parane, ja lopulta Piki päättää jättää koko majan ja leikkiä yksin. Yllättäen muutkin ovat saaneet tarpeekseen pitkän kenkkuilusta ja lähtevät myös. Piki saa leikkiseuraa tupsukorvaisesta ja jännittävä päivä loppuu hyvin, vaikka ennen nukahtamista on vielä puhuttava tunteikkaat tapahtumat Ison kanssa läpi.
Miten ytimessä Kirkkopellon tarina onkaan! Melkein jokaisella on kokemus siitä, kun ei jostain syystä ole päässyt tai mahtunut mukaan leikkiin ja miten tylsältä se tuntuu. Onneksi on olemassa näitä pieniä rohkeita sankareita kuten Piki, jotka eivät hyväksy isottelua ja vapauttavat rohkeudellaan muutkin ryhmän paineesta. Ja onneksi on olemassa viisaita vanhempia tai Isoja, jotka ovat valmiita silittämään, kuuntelemaan ja olemaan läsnä kurjissa tilanteissa.
Kirkkopellon kuvitus on tuttua kirkkopeltomaista. Hahmot ovat eläimen oloisia mutta eivät kuitenkaan selvästi tunnistettavissa. Kuvat ovat kauniita ja dynaamisia ja tunnelma ja tunteet välittyvät erityisesti hahmojen silmien kautta. Kirja on kaunis ja tunnelmallinen vaikka myös hieman surullinen mutta lopussa onneksi onnellinenkin. Kirkkopellon teksti ja kuvakirjan kuvamaailma luovat oman esteettisen maailmansa, johon lukija haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa. Piki oli tänä vuonna myös Junior-Finlandian ehdokkaana ja aivan syystä. Seuraavaa Kirkkopeltoa odotellessa.
