Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jo naispapeissa oli kestämistä, saatikka nyt kun piispaksi on valittu nainen. Siinä on miespappiparoilla, jos kiihkeimmillä seurakuntalaisillakin kestämistä. Niinpä vastustajat verkostoituvat, miespapit alkavat muistuttaa kaiken nakertavaa maanalaista rottalaumaa. Kaljurotiksi heitä Helsingin ensimmäinen naispiispa mielessään nimitteleekin.
Meet the naked mole-rat! Siinä riesaa koko piispuuden ajaksi aina Kallion pappeuden ajoilta, jolloin kaljurottakappalainen sabotoi hänen työnsä verhoten misogyniansa virkateologiaan, ponteen, jossa todettiin, ettei vanhan virkakäsityksen kannattajia eli miespappeuden tunnustajia saanut syrjiä.
Hihhulit kimpaantuivat piispanimityksestä. Alkoi melkoinen puhelinterrorisolvausrumba saatanan-lunttu-sadatteluineen ja helvettiin- häipymis-toivotuksineen. Joskus jopa perusteluin:
”HILJAA! Piispan pitää olla perheellinen MIES jolla on tottelevaiset LAPSET! Oletko sinä mies? Et ole! Onko sinulla lapset? Ei ole! Eroa heti! Suksi suolle, sinä – – vanha piika! Päiväperho! Lesboilija! Ateisti! …”
No, pitihän noista osa paikkansa. Ja ateisti hän oli. Heti kirjan alussa tunnustaakin: ”Minä en koskaan ollut uskonut Jumalaan.”
On siinä ristiriitaa kyllin hoitaa virkansa. Ja ainesta romaaniksi. Ristiriitoja, sananmukaisesti, riittävästi monenlaiseen kerrontaan. Syvällisestä pintahauskaan.
Pastori Risto Oikarinen kirjoittaa romaaninsa uskottavasti, alan asiantuntijana ja osaajana tulkitsee ja nostaa Raamatusta yksityiskohtia, joihin emme ole kiinnittäneet sen kummemmin huomiota, sen enempää kuin romaanissa yönsylissä kamppaileva piispa.
Ja ettei kerronta liian vakavaksi puuroutuisi piispan toilailuista pusertuu huvittavuutta aina nauruksi asti. – Jäitä hiippaan! joutuu piispakin välillä itseään käskemään.
Pappien ja seurakuntalaisten tekopyhyys saavat kyytiä ja tuomionsa piispan mielessä ja tuokin omahyväinen, ulkokultainen paavi Franciscus vaatimattomine Ford Focuksineen. Pohjaton ahneus pilkistää kasukkojen alta. Miten lienee ollut piispa Olavi Kareksen oikea laita? Sopi ainakin esikuvaksi vanhemmille lapsuuden kodissa: – Kares, sshhh, sshhh, hyssytteli isä etusormi suun edessä radion aukaistuaan ja äitikin pysäytti sukkapuikkonsa kilinän. Kares ei kasukoihin pukeutunut.
Pidin kirjasta ja sen viinistä nauttivasta piispasta, vaikka loppu läikkyikin yli äyräitten.