Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lena Muhina on nuori, 16-vuotias tyttö, joka päiväkirjan edetessä ehtii täyttää 17 vuotta. Hän kuvaa elämäänsä Leningradin piirityksen aikana. Päällimmäiseksi nousee nälkä, lisäksi pelko ja kylmyys. Pelko, kun juostaan pommituksia suojaan ja kun talvella on niin kylmä.
Lena on silti nuori ja uskoo tulevaisuuteen. Hän käy koulua ja on rakastunut. Kun hän jää orvoksi, hän tekee töitä, myy tavaroita, saadakseen rahaa ruokaan. Vaikka on rahaa, se ei ole tae sille, että on ruokaa. Ruoka on etsittävä. Tulevaisuutta on se, että hän pääsee pois Leningradista. Ajatus kulkeekin kirjassa kaiken aikaa, joko nyt? Joko Lena nyt pelastuu, mutta päivämäärää siirretään jatkuvasti.
Kun Lena kertoo onnettomista ruoka-annoksistaan, on ihan pakko itse nousta sohvalta ja mennä katsomaan leipäpussia. 600g! Siitä neljäsosa oli Lenan päiväannos. Jatkuva nälkä on läsnä kaiken aikaa ja on oltava kekseliäs, saadakseen ruokaa. He söivät jopa kissansa, josta riitti ruokaa neljäksi päiväksi. Puuliimasta keitettiin hyvää ja ravitsevaa keittoa. Miten sitä oppi olemaan niin, ettei tuhlaa energiaa, koska sitä ei ollut ja nälkä vaan yltyi.
Tämän päivän yltäkylläisyydessä eläminen tuntuu ihan nurinkuriselta, lähes syylliseltä, kun lukee tätä kirjaa, jossa kaikki on ollut niin toisin. Nuoren kirjoittamana se tuntuu silti jotenkin toivorikkaalta. Ainoastaan puolen välin jälkeen, kun Lena ryhtyy kirjoittamaan päiväkirjaansa kolmannessa persoonassa, se vähän kärsii. Mieluummin olisi lukenut minä-muodossa.
Alussa on hyvä esipuhe Leningradin piirityksestä ja loppusanat siitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun päiväkirja loppui 25.5.1942.
