Luettuani vain pari sivua Kathryn Stockettin Piiat-kirjaa, tiesin että tulisin pitämään teoksesta. Eletään 1960-lukua Mississipissä. Valkoiset miehet tekevät töitä, naiset hallinnoivat kotia ja heidän värilliset kotiapulaisensa kasvattavat heidän lapsensa. Tavat ja lait erottavat mustat ja valkoiset toisistaan kaikin mahdollisin tavoin. Lopulta asioiden täytyy muuttua ja Piiat on fiktiivinen vaikkakin uskottava kirja yksittäisten ihmisten teoista ja saavutuksista.
Kirjassa on kolme minäkertojaa, kaksi kotiapulaista ja yksi valkoinen nainen. Jokaiselle heistä on saatu luotua oma persoonallinen kertojatyylinsä. Selkeästi naisille suunnattu Piiat on melkein kaikkea mitä hyvältä kirjalta toivoo. Piiat-kirjaa on vaikea adjektiivein kehua tai kuvailla. Monessa mielessä se on juuri sellainen kuin hyvän kirjan kuuluukin. Henkilöt, juoni ja kerronta ovat kaikki kohdallaan minkä lisäksi oli helppo kuvitella itsensä Mississipin paahtaviin helteisiin.
Lukiessani pelkäsin loppua kahdesta syystä, sen takia että kirjan oli pakko loppua ja toiseksi että loppu pilaisi kirjan. En kuitenkaan pettynyt. Jos jotain olisi voinut toivoa, niin ehkä vielä yhden tai kaksi kertojaa lisää jotta lukemista olisi riittänyt vielä vähän.