Kirja alkaa siitä, kun kolmevuotias Jussi Taskinen katsoo televisiota, josta isä katselee Kekkosen hautajaisia. Siitä se alkaa, eräänlainen sukukertomus, jonka vaiheet ovat paikka paikoin varsin mielenkiintoiset.
Jussi elää isänsä kanssa kaksin, koska äiti on kuollut, eikä sisaruksia ole. Aikuisten maailmassa lapsena, tarkkailijana. Asutaan maalla, karjataloudessa ja isä kaavailee Jussista tilan jatkajaa.
Pihkatappi on kirja, jossa päähenkilö kirjaa muistiin, kirjoittaa kirjaa, joten eri aikakausissa liikutaan. Isovanhempien eletty elämä käydään läpi, jokaisella on ollut oma ristinsä. Savolainen elämä ja murre tirskuu joka välissä ja antaa kirjalle oman värinsä, joka ei ole synkkä vaan melkoisen vivahteikas.
Antti Heikkisen tyyli on mukaansa tempaavaa ja sitä lukee mielellään. Asiat kerrotaan niin kuin ne ovat, mitään kaunistelematta, savolaisella huumorilla höystettynä. Nuoren miehen kasvamista ja oman tiensä löytämistä, huolimatta isän odotuksista.
Kirjaa lukiessa tuli välillä mieleen kirjan nimi, miksi sellainen nimi, mutta se selviää ihan lopussa ja sen jälkeen on sitä mieltä, ettei parempaa nimeä tälle kirjalle olisi voinut antaa. Enkä yhtään ihmettele, että juuri Pihkatappi sai Savonia-kirjapalkinnon!
Antti Heikkilä Prosak-proosaklubilla Marko Gustafssonin haastateltavana.