Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Haluatko lukea jotain mieltäylentävää ja hyviä herttaisia ajatuksia tuottavaa? Siinä tapauksessa pysy kaukana Pihka-kirjasta. Mutta jos sinua koskettaa sydänjuuriin asti jäytävä jännitys ja pahaenteisesti tiivistyvä juoni, on tämä kirja ehkä sinua varten.
Pihka kertoo kolmen sukupolven elämästä eristyksissä jossain Tanskan saaristossa. Perheen kotisaari, jota muotonsa vuoksi kutsutaan Pääksi, on sellainen, ettei sinne kukaan vahingossa eksy, ja se sopii Jens Haarderille, keskimmäisen sukupolven edustajalle, oikein hyvin. Hän on joskus ollut puuseppä ja joulukuusien kasvattaja, mutta vuosien kuluessa hänestä kehkeytyy vain entistä vainoharhaisempi hamstraaja. Hänen vaimonsa Maria oli taas aikoinaan seudun kaunein nainen, mitä nyt vähän raskastekoinen silloinkin, mutta nyt hän on lihonut niin suureksi, ettei pääse makuuhuoneestaan mihinkään.
Entä perheen lapset sitten? Heitä on kaiken kaikkiaan kolme, mutta en nyt mainitsekaan muita kuin Liv-tytön, joka on tarinan pääasiallinen kertoja. Kuvaavaa on, että Jens julistuttaa Livin kuolleeksi, jotteivat lääkärit ja kouluviranomaiset pääse hänen jäljilleen. Mutta jollain tämänkin perheen on elettävä, joten pienikokoinen Liv pujahtaa krouvin ikkunasta varastelemaan ruokaa ja kaikkea muutakin, mitä keräilypakkoinen isä ehkä tarvitsee. Perhe elää kitkuttaa päivästä toiseen; romukasat suojaavat Jensiä, rasvakerrokset Mariaa ja tuo lapsen käsittämättömän lojaali rakkaus vanhempiaan kohtaan ilmeisestikin koko perhettä.
Kaamea kirja tämä siis oli, ja vaikkei tekstissä – onneksi – juurikaan väkivallan kuvauksilla mässäilty, huomasin yhtäkkiä, että minunkin karskille mielelleni oli välttämätöntä sulkea kirja aina välillä, niin pahaenteinen sen tunnelma oli. Eivät karut tapahtumat mitenkään yllättäneet lukijaa, mutta ehkäpä välillä kaikkein pahinta onkin se, minkä pelkäät tapahtuvaksi. Joka tapauksessa suosittelen tätä kirjaa, vaikken ihan herkkähermoisille.
