Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Englantilainen kirjailija Helen Rappaport päättää kirjansa puolensadan sivun pituiseen viite- ja lähdeluetteloon, joten mikä ei ole uskoessa rikkaamman väen totuuden puhumiseen siitä, millaista oli elämä Pietarissa vallankumouksen pyörteissä lasiseinän takana.
Tuo lasiseinä eliitin ja kurjan kansan välillä oli särkyvä koska tahansa. Eli nälän ja vilun yltyessä.
”Nälkää pahensi jatkuva pakkanen. Neva-joen varren soutuveneitä hakattiin polttopuiksi, ja jotkut ihmisistä joutuivat turvautumaan vieläkin epätoivoisempiin keinoihin: he hiipivät ’yön pimeydessä’ lähimmälle hautausmaalle ja ’keräsivät köyhien haudoilta säkit täyteen puuristejä’ kotiensa lämmitystarpeiksi.”
Sitten tuli Lenin. Mutta ennen kuin tuli, riehui väkivalta jo.
”Yksi naisista oli kohdannut joukon humalaisia sotilaita ja työmiehiä, jotka olivat sitoneet poliisin köysiin ja raahanneet häntä perässään jäisellä tiellä. Toinen oli nähnyt upseerin, joka oli ammuttu talon portaille. Kolmas oli ohittanut suuren nuotion ympärille kokoontuneen ihmisjoukon, joka kertoi polttavansa roviolla juuri salaisen poliisin ylikonstaapelia.”
Iso-Britannian lähetystöön kokoontuneet englantilaisrouvat kauhistelevat näkemäänsä. Sitä miten tsaarinvalta on murenemassa, Romanovin suku sammumassa. Hienostoelämä loppumassa. Mariinski-teatterin baletit hiipumassa, Astorian loisto himmenemässä. Se lasiseinä sirpaloitumassa.
Lenin bolsevikkeineen lyö seinän lopullisesti rikki, ja nyt anarkia ja väkivalta vasta puhkeavatkin. Herrasväki on lirissä. Ja pian moni muukin.
Helen Rappaportin raportti katselee Venäjän vallankumousta länsimaisten diplomaattien ja yläluokan edustajien silmin. Kirjassa näkyväksi hahmoksi kohoaa Iso-Britannian vanhoillinen suurlähettiläs Sir George Buchanan. Hänen vastakohtansa Amerikan edustaja David Francis, joka ei diplomaattisääntöjä tunne, yhdessä ’neekeripalvelija’ Phil Jordanin kanssa tuovat liikettä eliittipiireihin. Journalistinelikon – Bessie Beatty, Louise Bryant, Albert Rhys Williams ja John Reed – matkassa aukeavat monet ovet bolsevikkivallan tullen.
Tapahtumia riittää ylen määrin ja sitaatteja eri näkijöiltä ja kokijoilta, ja kun siihen vielä sekoittaa gregoriaanisen ja juliaanisen kalenterin, jotka tosin tekijä on yrittänyt yhdenmukaistaa, voi sanoa että ei aina ole helppo lukijan niin sanotusti jyvällä kestää. Varsinkin jos on lukenut prologin hatarasti.
Ehkä kirja myös sen takia tuntuu vieraalta ja etäiseltä, kun kirjasta puuttuu suomalainen perspektiivi, itsenäisen Suomen lähtölaukaus; kirjaa lukiessa tuntuu kuin koko maa ja Pietari olisivat jossain kaukaisuudessa, eivätkä tuossa bensanhakumatkan etäisyydellä.