Minäkin puhun väärinkäsityksistä, mutta en usko pitäväni niistä; minulla on pikemminkin taipumus etsiä niitä. Väärinkäsityksiä, epävarmuuksia, myöhästyneitä oivalluksia, turhia tunnonvaivoja, muistoja jotka voisivat olla petollisia, typeriä ja korjaamattomia erehdyksiä: asioilla, jotka eivät ole kohdallaan, on minuun vastustamaton vetovoima, aivan kuin kutsumus, eräänlainen poltinmerkki jossa ei ole mitään jaloa.
Antonio Tabucchin kokoelma on joukko vahvasti kirjallisia tuokiokuvia. Niminovellin varsinainen pieni yhdentekevä väärinkäsitys on opiskelijan joutuminen rekisterivirheen vuoksi vuodeksi opiskelemaan oikeustieteelliseen, klassisen kirjallisuuden sijasta. Tämän seurauksena hänestä tulee tuomari, joka päätyy tuomitsemaan opiskelutoveriaan oikeudenkäynnissä.
Osa novelleista oli kaikessa kirjallisuudessaan vaikeasti lähestyttäviä, mutta joukkoon mahtui myös varsin miellyttäviä tuttavuuksia, kuten eräänlainen vakoojatarina ”Vahdinvaihto” ja matkailutarina ”Junat jotka menevät Madrasiin”. Maineikkaan, vakavasti sairaan kirjailijan sisaren näkökulmaa valottava ”Huoneita” on herkkä ja koskettava tarina. ”Kauna ja pilvet” on vakuuttava kuvaus katkeruuden täyttämästä elämästä.
Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä on haastava, mutta viihdyttävä novellikokoelma.