Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen sen verran teenjuoja, että uusiin aihetta käsitteleviin kirjoihin tulee tartuttua herkästi. Vastapainon julkaisema ja klassista miesten tyyliä käsittelevästä Keikari-blogistaan tutun Ville Raivion kirjoittama Pieni teekirja lupaa kattavan johdatuksen teen maailmaan. Uudelle kirjalle on varmasti paikkansa, Pirkko Arstilan näyttävä Teen ystävän kirja on jo kymmenen vuotta vanha ja loppuunmyyty.
Pieni teekirja ei ole näyttävä sohvapöytäkirja, vaan pelkkää mustavalkoista tekstiä satunnaisilla pienillä aasialaishenkisillä kuvituksilla. Estetiikasta paljon puhuvaa kirjaa olisi piristänyt edes valokuvaliite, jossa olisi kuvia teenlehdistä ja haudutetusta teestä. Mutta kirjojen tekemisen realiteetit ovat mitä ovat, joten arvioidaan nyt tämä kirja sellaisena kuin se on.
Raivio esittelee teen historiaa ja vaiheita, viljelyä ja valmistusta ja eri maiden teekulttuureja. Valittu rakenne on johtanut aika runsaaseen toistoon: monia asioita mainitaan kirjassa pariinkiin otteeseen, Robert Fortunen vakoojaseikkailuista Kiinassa puhutaan kolmeenkin kertaan. Kun luin kirjan kokonaan läpi, toiston pani merkille. Kipeästi silmään pisti myös tekstissä pariinkin kertaan käytetty ”huora”-sana. Halventava ilmaisu ei ole mielestäni tietokirjaan soveltuvan neutraalia kielenkäyttöä.
Kirjassa on paljon hyvääkin. Raivio kytkee teen historiaa muun muassa kansainvälisen kaupan historiaan. Tee oli osana kauppaa, jota varten 700-luvun Kiinassa kehitettiin ensimmäiset paperirahat, niin kutsuttu lentoraha. Tee oli myös merkittävässä osassa Kiinan ja Iso-Britannian katastrofaalisissa suhteissa, jotka lopulta kärjistyivät oopiumisodiksi. Intiassa tuotettua oopiumia kärrättiin valtavia määriä Kiinaan tasoittamaan Kiinasta hopealla ostetun posliinin, silkin ja teen vaikutusta kauppataseelle. Tee kytkeytyy tietysti myös Bostonin teekutsuihin ja Yhdysvaltain itsenäisyyssotiin.
Erityisen ansiokasta on Raivion teen kasvatusoloille suoma huomio. Teen viljelyyn liittyy paljon eettisiä ongelmia. Monilla seuduilla teenviljely on merkittävä elinkeino, jonka parissa työskentelee valtavasti ihmisiä. Teetyöläisten elinolot ovat kehnot, palkat usein surkeat ja terveys uhattuna. Onneksi parempiakin vaihtoehtoja on olemassa, olkoonkin että ne eivät ole aina kuluttujan kannalta yksinkertaisia. Myös teen terveysvaikutuksiin Raivio suhtautuu mukavan realistisesti: puhetta on paljon, konkreettista tutkimusnäyttöä vähänlaisesti.
Enimmäkseen Pieni teekirja on oikein sujuvasti kirjoitettu yleisesitys. Raivion käyttämistä lähteistä suosittelen Tea : History, Terroirs, Varities -kirjaa: se on mainio. Myös Kiinalainen teekirja ja Suomalainen teekirja ovat tutustumisen arvoisia, jos haluaa syventää tietämystään kiinalaisesta teestä tai teekulttuurista Suomessa. Jos taas haluaa juoda mielenkiintoista, maukasta teetä, suosittelen itse lämpimästi tutustumista vaaleisiin oolong-teihin. Everspring tai Four Seasons (Si Ji Chun) ja Dong Ding -laadut ovat todella herkullisia. Ne kestävät hyvin uudelleenhaudutusta ja tarjoavat itse asiassa parhaat kupilliset vasta toisesta haudutuksesta alkaen.
