Keravalaiseen Tigers-jengiin kuuluva huumekauppias tapetaan Hämeenlinnassa. Paikallinen Mustien enkelien jengi ottaa kunnian murhasta, vaikka todellisuudessa tappaja on joku muu. Veriteko käynnistää tapahtumaketjun, josta syttyy pienimuotoinen talvisota tiikerien ja enkelien välille: ennen kuin sota on loppu, on ehditty ottaa käyttöön autopommien ja sinkojen kaltaiset raskaat aseet.
Kuvioissa pyörii myös Allu Nygren, joka on ilmeisesti aikaisemmissakin Hämeenlinna Noir -sarjan osissa rimpuillut lain ja rikoksen välimaastossa. Nygrenin kuvioita mutkistaa avovaimo Leila, joka sattuu olemaan poliisina Hämeenlinnassa ja siten mukana tutkinnoissa. Sotaa sekoittaa myös yksinäinen kostaja, jolla on omat pelivelkansa maksettavanaan.
Kirja on sarjansa kahdeksas osa, enkä ole tietenkään lukenut ensimmäistäkään aikaisemmista osista. Ehkä saattaisin lukeakin, sen verran reipashenkistä menoa Pieni talvisota tarjoili. Rikolliselämää ei juuri glorifioida, sillä sekä autopommihyökkäys että sinkoisku menevät varsin koomisesti pieleen, eikä rikollisten tunarointi siihen jää. Tarinan rikolliset eivät ole mitään terävimpiä tapauksia.
Kirja on tiivis, hauska ja viihdyttävä – oivallinen kesädekkari, vaikkapa.