”Pieni tyttö Oneștista sytytti tossun kärjellään maan liekkeihin, antoi kommunismille säkenöivän auran päivittämällä kuvan siitä postikortiksi, jossa punainen tähti leiskuu voimistelupuvun rinnassa; lännessä asti arvostettiin hänen puhdasta työtarmoaan, kaivattiin maanpäällistä enkeliä.”
Tässä on todella mielenkiintoinen kirja, taas kerran jotain sellaista, jota en ole koskaan aikaisemmin lukenut. Se yhdistelee taitavasti faktaa ja fiktiota, se kertoo todellisista ihmisistä, urheilijoista, olympiavoittajista, valmentajista, urheilun säälimättömästä maailmasta. Se kertoo Nadia Comănecista, maailman kenties tunnetuimmasta romanialaisesta diktaattoripariskunta Ceaușescujen jälkeen, ja Nadian valmentajasta Bela Karolyista, kovasta ja päämäärätietoisesta. Se kertoo unelmista, toiveista ja voitontahdosta – mutta kenen? Urheilijan itsensä vai valmentajan, kansan vai katselijoiden?
Kirja lähtee liikkeelle Montrealin olympialaisista vuonna 1976. Pieni romanialaistyttö, 14-vuotias, ilmeetön ja hymytön, kasvot yhtä kalpeina kuin valkea voimistelupuku, silmänaluset mustina, nousee eritasonojapuille ja tekee historiaa. Jopa tulostaulu sekoaa hänen täydestä kympistään, ja samoin sekoavat katsojat, hurmaantuvat hänen puomi- ja permantoesityksistään, unohtavat balettitanssijamaisen Ljudmila Turištševan ja edellisten kisojen pienen saparopään, Olga Korbutin. Maailma on nyt polvillaan Nadian edessä, mutta mikä on ollut kympin suorituksen hinta? Tästä romaani sitten kertookin: siitä, miten valmentaja Bela etsii etsimästä päästyään kouluista ja lastentarhoista sopivia tyttöjä ja huomaa kärrynpyöriä heittelevän pienen Nadian ja iskee voitontahtoiset kyntensä häneen, näkee tulevan menestyjän, tulevan voittajan.
Seuraa muutto pois kotoa vanhempien luota, lukemattomia tunteja voimistelusalilla, lukemattomia kipuja ja vammoja, kylmyyttä, koti-ikävää ja syömättömyyttä, kaiken muun elämän unohtamista. Maailmanmestaruudet ja olympiavoitot siintävät ainoina tavoitteina. Mutta Nadiankin voittojen sarja on rajallinen. 14-vuotias kasvaa, kehittyy, saa naisellisia muotoja, saa väistämättä lisää painoa, eivätkä voltit enää sujukaan entiseen malliin. Ja silloin tulee esiin urheilumaailman lopullinen armottomuus: katsojakunnan pikku lemmikistä tulee lehmä, läski, tankki, punkero. Tulee vuoro uusille pienille tytöille, uusille pikku lemmikeille. Samaan aikaa maailma muuttuu ja Romania repeää, diktaattoripariskunta ammutaan suoran televisiolähetyksen kuvissa. Ja Nadia joutuu tekemään elämänsä suurimman päätöksen: hän loikkaa Yhdysvaltoihin.
Lola Lafonin kirja on must-luettavaa meille kaikille telinevoimistelun ystäville, mutta muillekin se puhuu terävästi mutta tyylikkäästi urheilun kääntöpuolesta. Kannattaa ehdottomasti lukea!