Maarit Verronen on jotenkin omanlaisensa kirjailija. Tästäkin teoksesta tunnistaa heti Verrosen äänen. Pääosassa on Natalia, joka matkustaa lomailemaan Scillysaarille Cornwallin lounaispuolelle. Natalia elää pientä, minimalistista elämää, jossa telttakin on ylellisyyttä.
Matkakertomuksen lomaan kerrataan Natalian menneisyyttä, luonnehditaan Nataliaa suhteessa hänen elämänsä muihin ihmisiin: perheeseen, ystäviin, muuhun yhteiskuntaan.
Saarilla patikoidessaan Natalia törmää useampaankin kertaan Dorothyyn ja Trevoriin, ylimieliseen ja riitaisaan pariskuntaan, joka tuntuu aiheuttavan toraa ja hämminkiä missä ikinä kulkevatkaan. Miksi pariskunta on ylipäänsä saarille lähtenyt, on hyvä kysymys, mutta kun pariskunnan riidat saavat kierroksia, Dorothy lähentyy Nataliaa ja kertoo tälle elämästään.
Natalia on taitava piirtäjä ja kykenevä kuvittelemaan asioita. Hän ei vaadi paljon, joten huomattavan vaativat Dorothy ja Trevor muodostavat oivan kontrastin Natalialle. Asioiden avautuminen kirjan edetessä vie lopulta tarinan melkoisiin kierroksiin. Lopputulos on varsin herkullinen, Maarit Verroselle uskolliseen tapaan – huomaan usein pitäväni Verrosen vaatimattomista päähenkilöistä, niin nytkin.